Posts Tagged ‘Maslow’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Luovuudesta

Heipä hei! Lunta on kerrankin yli oman tarpeen. Lunta pihalla luodessani päähäni pälkähti tämän kertaisen kirjoitukseni aihe: luovuus. Mitä ihmettä se on? Halusin ensin pohdiskella sitä omassa päässäni ja sen jälkeen vasta mennä kurkistamaan, mitä minua viisaammat ihmiset siitä sanovat. Luovuudesta Luovuus on mielestäni ihmettelyä, kyseenalaistamista, asioiden yhdistelyä ja kykyä katsoa asioita ja ilmiöitä uusista näkökulmista. Joskus se vaatii myös uskallusta ja usein (näennäisten) rajojen yli astumista. Luovuus antaa lisäarvoa arkisiin asioihin. Luovuus ei ole itseisarvo, vaan eräänlainen bonus. Ruuanlaittoa, käsitöitä, valokuvaamista ja jopa lomakkeiden laatimista voi harrastaa luovasti. Ilman luovuutta ei olisi keksitty kierähdystekniikkaa korkeushyppyyn, ilmaveiviä, moukarinheiton pyörähdyksiä tai keihäänheiton "ristiaskelia". Ei olisi keksitty taikinanjuurta, vispipuuroa, mämmiä... Luovuus on kurkottamista arjen kokemuksen tuolle puolen. Olen nähnyt lukemattomia valokuvia kauniista auringonlaskusta. Itsekin niitä olen ottanut. Kuvan tekee luovaksi ja kiinnostavaksi jokin lisä: laitapuolen kulkija tai kuvaan sopivasti sommiteltu heinäseiväs. Vaikka osaisit teknisesti korkeatasoisesti piirtää tuon saman auringonlaskun, mutta siinä ei...

More+

Kesä hiipii niityillä

  Helteinen tervehdys! Huomaan, että aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Kesä on kuljettanut minua seikkailusta toiseen sellaisella vauhdilla, että kirjoittaminen on jäänyt. Olen seikkaillut Kallavedellä, Sodankylässä, Lemmenjoella, Turun saaristossa ja pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata. Pori Jazzeillakin pyörähdin ja Merenkurkun maailmanperintöalueella on tullut käytyä useita kertoja. Tämän lyhyehkön tervehdykseni kuvakin on Bodvatnetilta läheltä Svedjehamnia. On mukavaa, kun aikaa ja terveyttä riittää erilaisiin paikkoihin ja tapahtumiin tutustumiseen. Niistä sitten saa työvuoden ajaksi paljon muisteltavaa. Samalla saa vaikutteita kirjoittamiseenkin. Alkukesä oli seikkailupainotteista ja nyt olen yrittänyt keskittyä opiskelupuuhiin. Merenkurkun alueen historiaa ja flooraa, faunaa sekä geologisia hienouksia opiskellessa viikot vierähtävät huomaamatta. Mitä enemmän paneutuu mainittuihin asioihin, sitä enemmän huomaa, miten vähän tietääkään. Olen luullut itsestäni ja luonnontuntemuksestani aivan liikoja. Eihän tähän aikuiseen päähänkään asiat oikein tahdo tarttua. Tässä on muutama nettilinkki mielenkiintoisille sivuille, joista saa tietoa luonnosta ja luontokohteista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/  http://www.helsinki.fi/pinkka/  http://kasvio.avoin.jyu.fi/   http://www.luontoon.fi/Sivut/Default.aspx  http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/ Kesä on tietysti hyvää aikaa lukemiseen. Luettujen kirjojen pino on...

More+