Kiitos korvistasi

Aikamoisen mahtavaa lokakuuta kaikille! Joka päivä on lähempänä kevätpäiväntasaus. Näin ajattelen näinä syyspäiväntasauksen jälkeisinä päivinä, kun valoisa aika lyhenee harppauksin. Syyskuu oli mukava jatke hienolle kesälle. Päivät olivat kohtuullisen lämpimiä ja illan suussa pääsimme ihailemaan kurkia ja auringonlaskuja. Kolmisen viikkoa taaksepäin olimme mieheni kanssa lähellä Tromsöä Svensbyssä ja söimme eväitämme peräti 18 asteen lämmössä. Aamulla Kilpisjärveltä ajelulle lähdettyämme lämpötila oli vain 8 astetta. Artikkelikuva on otettu illansuussa Lyngenin vuonolla. Viime päivinä mielessäni on paljon pyörinyt kuuleminen ja kuunteleminen. Asia on putkahdellut siellä täällä esiin. Kiitokset asian mieleeni virittämisestä kuuluvat erityisesti Sirkka-Liisa Rauniolle, Osmo Niemelle ja Eva Thölixille sekä Riikka Uuksulaiselle. (Kolme pappia ja yksi lääkäri: mitähän se kertoo minun tilastani?) Retriittiohjaajakoulutuksessa Sirkka-Liisa puhui aiheesta ja siteerasi mm. Aaro Hellaakosken runoa Ilta. Kun rauhallisena tummuu ilta ja oksien alla hämärtyy. Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta mist' on tämä lahjoitettu ilta ja missä on tyyneyteesi syy. Oli aivan turhaa ja tuskallista luo salaisuuksien ponnistaa. Se...