Posts Tagged ‘Kauko Röyhkä’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kysymyksiä kaikesta

  Alexander McCall Smithin eräässä kirjassa on lause, joka on jäänyt pyörimään mieleeni: "Jos haluaa saada vastauksia, on tehtävä kysymyksiä." Tämän filosofisen helmen suustaan päästää yksityisetsivä Mma Ramotswe. Kiireisenä talven selkänä olen puuhastellut monenlaisten asioiden parissa. On ollut päätyöni, kouluttaminen, taiteelliset projektit ja muuta sellaista. Kaiken keskellä olen kuin varkain itseltäni valunut taas uupumukseen viettävää rinnettä alas. Pitäisi muistaa lausahtaa Orvokki Aution Pesärikko romaanista tutuin sanoin: "Hillitte ittes!" Innostuksen ja velvollisuuksien ristiaallokossa tahtoo lepo unohtua. Onneksi edessä on koulujen urheiluloma. Sen jatkoksi olen ottanut palkatonta vapaata. Minua odottaa Kreikan kevääseen tutustuminen. Tarkoitus on pääosin levähtää ja kerätä voimia loppulukuvuodeksi. Tapahtumien pyöreissä olen toistuvasti huomannut, että haluaisin pohdiskella juuri sillä hetkellä pyörivää asiaa tässä kirjoituksessa. Sisäisiä mielenliikkeitä on kuitenkin joskus vaikeaa selittää. Yritys muuttuu helposti saarnaamiseksi. Ainakin niin käy helposti tällaiselle pitkän linjan pedagogiselle sekatyöläiselle. En siis lähde syventymään johonkin teemaan ja kenties väsyttämään lukijaani sillä. Päätin tällä kertaa asettaa kysymyksiä itselleni...

More+

Historian siivet, muutoksen tuulet

Joskus elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy erityisellä tavalla miettimään mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Silloin voi tuntea historian siipien havinaa. Minulla on juuri nyt tällainen olo. Ikään kuin jokin aikakausi elämässä olisi päätöksessä ja uuden odotus täyttää mielen. Tälle ei ole mitään järjellistä selitystä. Mitään suuria muutoksia elämässäni ei juuri nyt ole meneillään. Moni pienehkö asia on saatettu päätökseen ja pimeiden marrakuisten päivien aikana on ollut mahdollisuus havaita tämä. Arjen ja kiireen keskellä meillä on harvoin aikaa huomata muutoksien hetkiä, momentumeja. Juuri nyt minä suhtaudun positiivisella jännityksellä tulevaan. Mitähän se tuokaan tullessaan? Tämä marraskuu on ollut monin tavoin raskas ja täynnä ahdistusta monelle meistä, eikä yksin pimeyden vuoksi. Useat ikävät, syvästi koskettavat uutiset ovat ravistelleet Suomea ja naapurimaita. Pimeyden keskellä ne ovat kenties ahdistaneet enemmän kuin olisi valoisampana vuodenaikana käynyt. Tapahtumien kautta on ikään kuin katsottu pimeyttä silmästä silmään. Ahdistukseen ja pelkoon ei pidä kuitenkaan jähmettyä. On mentävä eteen päin ja uskottava, että on...

More+