Luonto – lahjoja kaikille aisteille

Helmiheit! Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen. Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu.   Luonnossa aisteilemassa Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä. Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina. Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia....