Posts Tagged ‘John Denver’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Naistenpäivä lähestyy

Hei! Eilen olin elämäkertakirjoittamisen ryhmässä. Siellä kirjoitettiin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi naisesta tai naiselle. En malta olla laittamatta tähän siellä syntynyttä tekstiäni, koska koen tärkeäksi saada julki kirjoittamani ajatukset. Siis ole hyvä!     Naiselle   Nainen: olet tytär, sisar, rakastettu, äitikin usein.   Monet roolisi vievät sinua kokemuksesta toiseen.   Muistatko olla myös minä, subjekti, määrittää itsesi oman itseytesi kautta?   Muistathan miettiä, mitä, SINULLE kuuluu, mitä SINÄ haluat, mistä SINÄ haaveilet.   Nainen: sinä olet kaunis, viisas, urhea.   Ole hyvä! Ole hyvä itsellesi, haaveillesi. Ole hyvä MYÖS itsellesi.   Nainen kantaa harteillaan maailmaa usein toiseuteensa vajonneena.   Nainen: sinä olet karamelli, puuterihuisku, huikenteleva tuuli ja kallio: Äiti Maa.   Nainen: nyt on SINUN hetkesi. Ota siitä kiinni ja rakasta niin, että hiekka pöllyää ja liekit lyövät sydämestä sydämeen.   Rakasta niin, että arimpanakin läpättävä linnunsydän lämpenee uskallukselle.   Anna kätesi lämmön suojata höyhenen hellyydellä myös omaa sydäntäsi.   Anna...

More+