Luottamus

Helmikuiset heit! Aiemmissa kirjoituksissani väläyttelin jo, että minulla on jotain suurta mietinnän alla. Olen pitkään halunnut kirjoittaa ajatuksia luottamuksesta. Aihe on laaja ja voin kirjoittaa vain hajanaisia mietteitä siitä. Luottamusta koskeviin pohdintoihin minua ovat johtaneet maailman- ja sisäpoliittiset tapahtumat sekä työelämän kuviot ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden digiloikka. Jo kauan sitten meille on opetettu, että luottamus lähtee varhaislapsuudessa opitusta perusluottamuksesta tai sen puutteesta. Kun pienen lapsen tarpeet tyydytetään, hän oppii luottamaan sekä itseensä, että muihin. Jos ihminen ei voi luottaa itseensä, hän ei luota muihinkaan ja päinvastoin. Luottamuksen mukana tulee itsetunto tai sen puute. "Narsistisesti hairahtuneenkin" ihmisen takana on hyvin usein perusluottamuksen puute, joka kasvattaa kieroutuneen itsetunnon, joka puolestaan vaatii manipuloimaan ja muodostamaan me ja ne -asetelmia. Luottamus on ennen kaikkea psykologinen sopimus, joka laajenee sosioekonomiseksi. Työelämä perustuu luottamukseen. Työnantaja/esimies sopii alaisensa kanssa, että tässä ovat sinun tehtäväsi, joista saat korvauksen ja työnantajan huolenpitoa mm. työsuojelun ja työterveyden palvelujen kautta....