Posts Tagged ‘Ismo Alanko’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Niin se vaihtui toukokuu kesäkuuhun! Artikkelikuvassa on useita viimepäivien näkymiä. Olimme siis käymässä pohjoisessa. Yövyimme vanhoissa kotikunnissani Rovaniemellä ja Muoniossa. Reissu oli luontoelämysten suhteen hyvin monipuolinen. Saimme olla kokemassa kokemista. Oli myös riemukasta päästä ja uskaltautua koronakevään jälkeen reissaamaan. Rovaniemen seudulla kiertelimme kahtena päivänä ihmettelemässä tulvatilanteita. Veden voima on valtava. Rovaniemellä yhdistyy vapaana juokseva Ounasjoki ja kahlittu Kemijoki. Kiertelimme lähinnä Kemijokivartta. Nousi tietysti suuri huoli niiden ihmisten puolesta, joiden kodit ja mökit olivat tulvan uhkaamina. Paikkakuntalaiset olivat tehneet valtavasti työtä tulvasuojelun eteen. Kuulemma talkoolaisistakaan ei ollut pulaa. Rovaniemellä asuvista siskoistani toinen asuu talossa, jonka alakerrassa sijaitsi ensimmäinen lastentarhanopettajan virkapaikkani vuodesta 1981. Yövyimme näin työurani päätteeksi siellä. Alkumatkan mieleenpainuvimpia kokemuksia ja näkyjä kerron seuraavaksi. Kemin kaupungin pohjoispuolella on Kemijoen viimeinen voimalaitospato, Isohaara. Ajoimme menomatkalla padon kautta. Jo siellä valkeni, miten suuret vesimassat juuri tuolloin joessa liikkuivat. Padon alta pärskeet ylsivät aina padolla kulkevalle tielle asti, vaikka kaikki luukut olivat avoimina. Putouskorkeus...
More+
Ihmisen muisti on omituinen. Meidän talossamme tehdään ilmastointiremonttia. Miehet tulivat viime viikolla putsaamaan olohuoneen ilmastointikanavaa ja löysivät sieltä hylätyn ampiaispesän, joka oli tukkinut ilman tulon ulkoa asuntoon. Minusta se oli hyvin symbolista. Henkiset traumat ovat kuin tuo ampiaispesä. Piilossa ilmanvaihtokanavissa pesässä käy kova kuhina, joka estää ilman vaihtumisen. Kun traumoja aletaan käsitellä, ampiaiset hylkäävät pesän. Pesä pitää kuitenkin löytää ja siivota pois, että ilma vaihtuisi. Sitten laitetaan luukkuun puhdas ja toimiva suodatin. Varsinkin aktiivisessa unohtamisessa on kyse tästä. Omituista on, että samana iltana, kun ilmanvaihtoluukku oli tyhjennetty, mieleeni alkoi tulvia kadonneita muistoja. Osa niistä oli kipeitä. Sellaisia, joiden käsittelemiseen minulla ei ole ollut voimavaroja. En tuona iltana vielä tiennyt, mitä ilmastoluukusta oli löytynyt. Kun näin ilmastointifirman miehet seuraavana päivänä pihalla ja kuulin ampiaispesästä ja näin kuvankin siitä, minua jo suorastaan huvitti tilanteen symbolisuus. Samana ajankohtana toinenkin menneisyydestä tullut yhteydenotto, joka puolestaan oli myönteinen ja kaunis, sai minut todella pohtimaan ihmisen...
More+
Kevätkesää! Elämä on kuin se kaikkien muistama Marimekon Kihlatasku-vaatekappale, jossa erivärisiä taskuja riittää. Se kantaa taskuissaan yllätyksiä kuin vanhan kansan lastentarhanopettaja. Elämän mekon taskuissa on samanaikaisesti hyviä ja ikäviä löytöjä. Viime aikoina noita löytöjä on ainakin minun elämässäni ollut monenlaisia: uutta, vanhaa, sinistä, lainattua, iloa, surua, huolta ja helpotusta. Elämä on siis löytöretkeilyä. Henkisiä löytöjä teemme myös itsestämme, aina ne eivät ole miellyttäviä, toisinaan voimme olla iloisia niistä. Jaan muutaman löydön Sinun kanssasi. Artikkelikuvan löydöt ovat taannoisessa koulutuksessa (Espanjassa) metsän suomia löytöjä. Löytö kaapin pohjalta: nuori minä Minulla on huonekalu nimeltä Runokaappi. Sen moniin hyllyihin, laatikkoihin ja lokeroihin säilön dokumentteja elämästäni: päiväkirjoja, kirjanraakileita, runoja irtopapereilla jne. Yhtä tekstiä etsiessäni löysin tosivanhan päiväkirjani. Oikeasti se on vain musta vahakantinen vihko. Olen ollut 16 vuoden kypsässä iässä, kun olen kirjoittanut 27.2.1976 seuraavan tekstin: "Maailman huipulla Tuulen tuivertama vuorenhuippu on kuin paljas lapsen peppu: sileä ja kaunis. Tuuli on...
More+
Kesä kääntyy syksyä kohti. Ja millainen kesä? Sellainen, joka jää aikakirjoihin. "Muistatko kesän 2018?", tullaan kysymään vielä kauan, kun säistä tulee puhe. Olen iloinen, että olen saanut liikkua luonnossa ja harrastaa monenlaisia taiteita niin tekijänä kuin kokijanakin. Sudenmorsiamien ja Weljien juhlavuosi huipentui esitykseen Vaasan Taiteiden yössä 9.8., mutta vielä on jotain takataskussamme. Vaasa-Opiston kahviossa tulee olemaan vielä näyttely 10.9.-13.10. Itse odottelen Lapin ja Pohjois-Norjan matkaa mieheni kanssa. Sinne suuntaamme tulevalla viikolla. Odotettavissa on monenlaista luonto-, maisema- ja kulttuurikokemusta. Teenpä jokusen työpäivänkin tutustumalla saamelaisalueen kouluasioihin. En yhtään ihmettelisi, jos seuraava kirjoitukseni kumpuaisi tulevan reissumme kokemuksista. Maaruskasta ehdimme jos reissullamme nauttimaan. Paras puuruska ajoittuu vasta viikoille 37-38. Viikko sitten Klobbskatasta otetusta artikkelikuvasta kuitenkin näemme, että ruska hiippailee jo ulkosaaristossakin. Toivottelen näiden mietteiden myötä hyvää alkavaa syyskautta. *** Pöytälaatikossani on kauan odotellut tekstiä, jonka haluan jakaa kanssasi. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi lähestyi minua taannoin muutamilla kysymyksillä. Lehden nettisivuilla on julkaistu osa vastauksistani. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Innostuin...
More+
Kevätretkiä Kuukausi sitten olin pitämässä retriittiä Alskatissa. Oli talvista. Lunta riitti ja jääkävelylläni se lensi hurjassa tuulessa. Oli hyvin arktinen tunnelma. Toinen papeista puuskahti minulle: "Milloin se kevät oikein tulee?" Vastasin, että kaksi viikkoa siihen menee. Hän totesi pilke silmäkulmassa, että tulee omin käsin kuristamaan minut, jos kevät ei silloin ala. No, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä se sitten rysähti päälle. Henkikultani säästyi. Orvokki Aution Pesärikossa anoppi toistelee jatkuvasti miniälle: "Hillitte ittes!" Kevät on täällä ja minä en hillitse itseäni millään tavoin. On lähes mahdotonta pitää välipäiviä luonnon tarkkailemisesta. Auton nokka työntyy yhä uudelleen ulos kotiportista. Matka erilaisille paikoille alkaa. Autoon on pakattu kameroita, kiikarit, lintuvihko, luontokirjoja, eväitä, kumisaappaita, vaatteita... Useimmiten lähdemme miehen kanssa kahden, mutta välillä mukana on ystäviä isoja ja pieniä. Artikkelikuvassa on pieni retkeläinen eiliseltä. Hän nautti kovasti lintujen katselemisesta ja kivien heittelemisestä tulvaojaan. Itse aina unohtaa, että kiikareita pitäisi välillä käyttää toisinkin päin. Kun etäännyttää asioita, saa uuden...
More+
Huhtikuun hurmaa kaikille! Jo useamman päivän olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia sanoista ja niiden merkityksestä elämässä. Kirjoittamisen alkuun en ole päässyt. Aika on kulunut kuin siivillä. Ne siivet ovat olleet pääosin linnuilla, joiden kevätmuuttoa veri on vetänyt tarkkailemaan. Tällainen vielä hyvin alussa oleva lintujen tarkkailijakin on tehnyt varmoja havaintoja jo kymmenistä eri lintulajeista. Samalla on pitänyt netistä ja kirjoista tarkistaa lintulajien nimiä. Onneksi kamerasta on ollut suuri apu. Kun on saanut kuvattua jonkin linnun, on voinut tehdä rauhallisin mielin noita määrityksiä. Samalla minuun on iskenyt ilmiö, jolle olen antanut nimen "putkikateus". Olisipa minulla sinänsä hyvien kiikareiden lisäksi kunnollinen kaukoputki. Olisipa minulla aiemmin riittäneiden objektiivien lisäksi vielä pitempiä ja valovoimaisempia kameran putkia. Aiemmin minulle riitti, että osasin erottaa joutsenen kurjesta, haukan variksesta ja västäräkin talitintistä. Riitti, että osasi jaotella linnut vesilintuihin, petoihin, "krookuihin", lokkeihin ja tirppoihin. Nyt haluan oppia nimeämään yhä useampia lajeja. Kun saan nimen linnulle, tuntuu kuin tietäisin jo jotain...
More+
Marraskuinen tervehdys! Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani. Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä! Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari...
More+
Maapallo on taas kiertynyt aurinkoon nähden sellaiseen asemaan, että pohjoinen pallonpuolisko on suurimman osan päivästä kallistuneena pois tuosta ihanasta emostamme, auringosta. Päivät ovat lyhyitä ja yhä lyhenevät kolmen viikon ajan. Pohjoisimmassa Suomessa aurinko ei edes nouse horisontin yläpuolelle. Täällä Vaasassa on muutamaa poikkeuksellista hetkeä lukuunottamatta oltu ilman lunta. Siksi pimeyttä on riittänyt yllin kyllin. Samaan aikaan Kilpisjärvellä lumipeite on jo harvinaisen paksu ajankohtaan nähden. Tutkin hiukan tilastoja ja huomasin, että siellä on suurin Suomessa koskaan tilastoitu lumensyvyys ollut jopa 190 cm 19.4.1997, joka on käsittämätön määrä lunta! Marraskuun vastaava lumiennätys on mitattu Inarissa 29.11.1985, jolloin lunta oli jopa 84 cm. Virallista tietoa vielä odotellaan siitä, onko Kilpisjärven lumimäärä ohittanut marraskuun tilastossa taannoisen Inarin hallussaan pitämän ennätyksen. Täällä meidän rannikollamme tuulisimmat kuukaudet sijoittuvat syksyyn ja talveen, jolloin on Mustasaaren Valassaarilla 10-16 päivää kuukaudesta yli 10 m/s tuulet. Sääennätyksiin voi käydä tutustumassa sivustolla http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia Eino-myrsky koettiin pari viikkoa sitten varhain sunnuntaiaamulla. Tuulen voima oli suuri....
More+
Viime viikonloppuna siirryttiin kesäajasta normaaliaikaan. Kansan suussa normaaliaika on talviaikaa. Ymmärrän kyllä käsitteen normaaliaika juontavan juurensa siitä, että se on aika, josta 70-80 -luvun taitteessa ensi kertaa siirryttiin kesäaikaan. En voi kuitenkaan olla hiukan leikittelemättä käsitteellä. Ovatko meillä synkistelyyn taipuvaisilla suomalaisilla normaaliaikaa syksyn ja talven rankimmat kuukaudet? Aluksi on kaamosta ja kosteutta, sitten kylmää ja hiljaista. Välissä on joulu, jolloin "Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja pimeää". Tuokin on sitä riemun raikkahinta aikaa... Normaaliaika kestää viisi kuukautta ja kesäaika seitsemän. Kumpi siis on normaalimpi aika? Ja ovatko suomalaiset sitten oikeasti synkistelyyn taipuvaisia. Ettei sekin vaan ole jokin vanhakantainen legenda. Mikäli katsomme lehtien uutisointia, voimme nähdä, että synkistely on usein otsikoinnin taustalla. Kun Suomen luottoluokitusta ei laskettu ennakkopeloista huolimatta, alkoi spekulointi siitä, milloin se kuitenkin tapahtuu, koska onhan se väistämätöntä. Kun Suomen kiintiöpakolaisten määrää lisättiin Syyrian tapahtumien vuoksi, alettiin huolestua, tuleeko Suomesta uusi Ranska, jossa sosiaaliset ongelmat tulevat kasvamaan. (Samalla unohdetaan,...
More+
