Posts Tagged ‘elämänviisaudet’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Poltan kynttilää molemmista päistä

  Hiljaisen viikon tervehdys!   Kevät keikkuen tulevi. Nyt jo pihassamme kukkivat krookukset. Olen käyttänyt alkavan kevään päiviä ystävien tapaamiseen, nuotiolla istumiseen ja lukemiseen. Antonio Muñoz Molinan kirjoista löysin monia mieleen painettavia sananlaskuja. Niitä tässä muutama:   Rypäleelle värin antaa pyhä Jaakko tai Anna. Marian päivän tullen sen voi jo suuhun panna.   Jos Johanneksena sataa vettä, jäät viinittä, öljyttä, vehnäsettä.   Ei vettä, kun on viikunaa, mutta viiniä ehtimiseen juoda saa.   Olemme hirttäneet sen, joka hirtti meitä hiljaa.(Ruokapöydästä noustessa, kun nälän tunne on tukahdutettu.)   Suloinen on aamu nukkua, kun on huhtikuu, vaan kun tulee toukokuu, ihanuuteen voi ihan hukkua.   Näiden espanjalaisten aatosten myötä aloin miettiä sananlaskujen viisauksia. Mitä ne opettavat? Mistä ne kumpuavat. Suomi on ollut pitkään agraarinen yhteiskunta, jossa (elämän-)eväät on haettu vesistöistä, pelloilta ja metsistä ja siksi tänäkin päivänä kansan suussa kiertävät elämänviisaudet kumpuavat usein juuri noista elinkeinoista.   Älä heitä kirvestä kaivoon. Iskin...

More+