Posts Tagged ‘Eivor Palsdottir’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Istun Vaskiluodossa rannassa ja katselen merta. Kevät on tullut. Kanadanhanhi pylläilee vedessä kiven kyljessä ja pyydystää merenpohjasta kaiken näköistä syötävää. Ohi meloo kauempana kaksi miestä kajakilla. Keskustelun äänet kantavat hyvin vedenpintaa pitkin. Lokit, koskelot ja pikkulintujen laulu metsästä ilahduttavat minua. Kauempaa kuuluu myös tikan hakkaamisääni. Toki täällä on myös muita taustaääniä. Sokerin alueen takana rakennetaan Värtsilälle uusia teollisuusrakennuksia ja sieltä kuuluu pientä ääntä, mutta voin sulkea sen mielestäni pois samalla, kun katson merelle: yhteisyyteen. Tämä meri on yhteinen niin kuin on yhteinen tämän hetkinen koronahuolikin koko maailmassa. Meri ei erota. Se yhdistää. Koronan ei myöskään pitäisi erottaa vaan yhdistää meitä yhteisten ponnistusten eteen. Tämä aika saa meissä sekä parhaimmat, että pahimmat ominaisuudet esiin, mutta silti tässä keväässä on toivoa ja tässä ajassa on asioita, jotka pysyvät, joiden merkityksen taas ehkä jälleen kerran huomaamme. Rummusta Toissa iltana meillä oli ystävieni kanssa todella ihana tapaaminen ja sen merkitys korostui erityisesti siitä,...
More+
Hei! Olemme nyt eläneet poikkeusoloissa lähes kolme viikkoa. Ajatukset pyörivät yhden asian ympärillä. Jokaisesta mediasta tulvii tietoa tuosta asiasta. Ei oikein tiedä, jääkö jotain olennaista kuulematta ja näkemättä, jos ei seuraa jatkuvaa uutisvirtaa. Huolestuminen ja pelokkuus, toivottomuuskin valtaa mielen helposti. Siksi kaikki rakentava ja toivoa herättävä on todella meille kaikille tarpeen. Viime viikkoina ovat tosi tärkeät asiat siilautuneet vähemmän tärkeiden asioiden joukosta. Usko, toivo, rakkaus, valo, ystävät, läheiset, terveys, luonto, kiireettömyys... Yhteinen kokeminen on lähentänyt. On tullut oikein soitettua sellaisillekin ihmisille, joiden ääntä ei ole aikoihin kuullut. Takaportaillamme "mietiskellessäni" lähes kaikkien ohikulkijoiden kanssa on tullut vaihdettua ajatuksia. Toki keskustelut ovat koskeneet tuota ajankohtaista aihetta. Pitäisi yllättää itsensä ja kanssakokijat jollain aivan muulla. Mukavalta tuntui, kun uuden koiratuttavani Hessun ja hänen emäntänsä kanssa juteltiin aivan niitä näitä. Huumori on ollut selvästi tarpeen. Olenkin sanonut, että näinä vaikeina aikoina hiuksenhienosti hyvän maun rajan alapuolella oleva huumori iskee minuun parhaiten. Makeat naurut vaikean...
More+
Helmiheit! Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen. Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu. Luonnossa aisteilemassa Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä. Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina. Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia....
More+
Kuva Åminnesta 4.1.2020 Vuosi ja vuosikymmen on vaihtunut. Joulu on ohi. On siirrytty härkäviikoille eli selkäviikoille. Niistä kotimaisten kielten keskus kirjoittaa seuraavasti: "Härkäviikot Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi), alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus), terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää. Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei'itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot...
More+
Ihanaa, kun olemme taas selvinneet yhdestä syys-ja kevätpäiväntasauksien välisestä ajanjaksosta. Nyt on taas valoa enemmän kuin pimeää. Vietin kevätpäiväntasausta Kokkolassa. Olin pitämässä koulutusta aiheesta Opetan ja ohjaan monikulttuurista ryhmää – haastavista tilanteista myönteisiin kohtaamisiin. Koulutettavilla on välitehtävän tekemiseen aikaa ja tapaamme taas 8.4. Artikkelikuva on paluumatkalta Oravaistenlahdelta torstaina iltapäivällä. Kevätpäiväntasauksen päivänä kävin koulutuspäivän päätteeksi syömässä minulle uudessa ravintolassa Kung's Kitchenissä. Se on aasialainen fuusioravintola Kaarlelankadulla. Ravintolakäynti oli ilahduttava. Ruoka buffetissa oli hyvää ja paikka erityisen siisti. Hinta-laatusuhde erinomainen. Minulla ei ole tapana mainostaa täällä blogissani, mutta nyt teen poikkeuksen. (Provikoita en saa.) Kevätpäivän tasauksen yönä oli täysikuu, joten pääsiäinen on tänä keväänä kovin myöhään. Pääsiäisen ajankohtahan määräytyy siten, että sitä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäiväntasausta (yleensä 21.3.) seuraavan täydenkuun jälkeen. Valon lisääntyessä mieli kevenee. Elämä voittaa ja kesän odotus aivan kirpaisee vatsanpohjassa. Edessä on viikot, jolloin perheessämme seurataan tiiviisti muuttolintujen tuloa. Juuri kevätpäiväntasauksen päivänä näin laulujoutsenparin lentävän ja kuulin niiden hopeatorvisen...
More+
Ja niin taas vuosi on vierinyt edellisestä joulun ajasta! On se niin ihmeellistä, että pitkän ja pimeän kaamoksen jälkeen koittaa valon aika. Tänä vuonna talvipäivän seisaus on 21.12. Siitä ne päivät alkavat taas pidetä ensin hitaammin ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Voimme siis jo vajaan viikon päästä ajatella, että ollaan menossa kohti valoisampia aikoja. Nyt jo kausi- ja jouluvalot valaisevat vähälumista maisemaa. USA:n ja Euroopan meteorologit ovat hiukan eri mieltä tulevan joulun säästä. Eurooppalaiset ovat sillä kannalla, että ensi viikon loppupuolella sateet tulevat vetenä ja "tekevät hallaa lumipeitteelle" (riemastuttava ilmaus). Amerikkalaiset ovat päätelleet, että tänne Pohjois-Eurooppaan tulee hurja määrä lunta. Saapa sitten taas nähdä. Tietysti olisi hienoa ja varsinkin Lapin matkailulle tärkeää, että lunta riittäisi. Lumi valaisisi pimeyttä mukavasti omalta osaltaan ja loisi tunnelmaa. Joulun henki ei kuitenkaan synny lumesta, vaan rauhallisesta yhdessäolosta, joulun sanomasta ja perinteistä. Kullakin perheellä ja kansalla on omat perinteensä. Sananlaskuja Olen napannut http://www.joulu.info/ sivulta jouluun liittyviä sananlaskuja....
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Huhtikuinen tervehdys! Kevät on edennyt harppauksin. Lintujen laulu lisääntyy päivä päivältä. Mieli kääntyy kohti tulevaa kesää. Kouluviikkoja on jäljellä enää seitsemän ja niistäkin kaksi on vajaita vapun ja helatorstain vuoksi. 20.3. pidin Vaasan suomalaisen ev.lut. seurakunnan naisten lounaalla Luonto herää -nimisen valokuva-, runo- ja musiikkiesityksen. Siinä oli puolen tunnin mittaisena Power Point -esityksenä omia kuvia maaliskuusta heinäkuun loppuun. Kuvat on otettu kymmenen vuoden kuluessa kaikkialla Suomessa ja jopa Norjan ja Venäjän rajalla. Mukana oli omia runojani ja musiikkia Merikannolta, Sibeliukselta, Tikanmäeltä, Händeliltä, Mozartilta ja Mårtenssonilta. Esitystä oli seuraamassa noin 70 naista, vaikka luulin samanaikaisen auringonpimennyksen verottavan yleisöä. Esityksen tekeminen vei kymmeniä tunteja ja opetti paljon tekniikasta. Olen esittänyt saman tiedoston nyt usean 3-6 -luokan oppilaille. Ensi maanantaina katsomme sen myös 1-2 -luokkalaisten kanssa toisessa koulussa. Isommat oppilaat ovat saaneet esityksen aikana kirjoittaa itselleen ylös kuvista tunnistamiaan lajeja. Maahanmuuttajaoppilaiden kanssa olemme keskustelleet Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Todettiin yhdessä, että esimerkiksi Thaimaahan, Keski-Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan...
More+
Alexander McCall Smithin eräässä kirjassa on lause, joka on jäänyt pyörimään mieleeni: "Jos haluaa saada vastauksia, on tehtävä kysymyksiä." Tämän filosofisen helmen suustaan päästää yksityisetsivä Mma Ramotswe. Kiireisenä talven selkänä olen puuhastellut monenlaisten asioiden parissa. On ollut päätyöni, kouluttaminen, taiteelliset projektit ja muuta sellaista. Kaiken keskellä olen kuin varkain itseltäni valunut taas uupumukseen viettävää rinnettä alas. Pitäisi muistaa lausahtaa Orvokki Aution Pesärikko romaanista tutuin sanoin: "Hillitte ittes!" Innostuksen ja velvollisuuksien ristiaallokossa tahtoo lepo unohtua. Onneksi edessä on koulujen urheiluloma. Sen jatkoksi olen ottanut palkatonta vapaata. Minua odottaa Kreikan kevääseen tutustuminen. Tarkoitus on pääosin levähtää ja kerätä voimia loppulukuvuodeksi. Tapahtumien pyöreissä olen toistuvasti huomannut, että haluaisin pohdiskella juuri sillä hetkellä pyörivää asiaa tässä kirjoituksessa. Sisäisiä mielenliikkeitä on kuitenkin joskus vaikeaa selittää. Yritys muuttuu helposti saarnaamiseksi. Ainakin niin käy helposti tällaiselle pitkän linjan pedagogiselle sekatyöläiselle. En siis lähde syventymään johonkin teemaan ja kenties väsyttämään lukijaani sillä. Päätin tällä kertaa asettaa kysymyksiä itselleni...
More+
Vuoden 2012 viimeiset tunnit ovat kulumassa tätä kirjoittaessani. On aika vilkaista taakse päin, mutta katsella eteen päin. Vuosi on ollut tapahtumarikas niin maailmalla kuin henkilökohtaisessa elämässäni. Vuoden valopilkkuja ovat minulle olleet matkat Ottawaan ja Ikarialle. Olen saanut nähdä maailmaa ja rakentaa itseäni niidenkin kokemusten kautta. Kotimaassa olen matkaillut useissa eri paikoissa. Kesästä jäivät erityisesti mieleen kanavat. Kalkkinen, Murole, Saimaa, Vääksy ja monet muut... Niiden toimintaa katsellessa ei voinut kuin ihailla ihmisen kekseliäisyyttä. Kanavat mahdollistavat liikkumisen ja sitä myötä tuovat idean vapaudesta käsin kosketeltavaksi. Kanavien varsilla liikkuu myös jokin käsittämätön ja salaperäinen tuulahdus menneisyydestä. Kulttuurin saralla valopilkkuja on ollut paljon. Yksi koskettavimmista teatterielämyksistä oli Seela Sella Seisaallaan. Elokuvaelämyksistä upeimmat olivat Juho Kuosmasen Romu-Mattila ja kaunis nainen sekä Rax Rinnekankaan Veden peili. Musiikin puolella kärkipaikkaa on vaikea jakaa. Kirjallisuudessa elämyksiä ovat ainakin antaneet Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa -romaani ja Saila Susiluodon runokokoelma Dogma. Kuvataiteessa vuoden merkkipaalu oli päästä vihdoinkin Särestöön. Joistakin asioista muodostuu helposti...
More+