Posts Tagged ‘Dimitri Hvorovastvsky’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kohtaamisia

Marraskuu, huurrekuu on täällä. On aika kietoutua villaisiin ja sytytellä hämärään ja pimeyteen kynttilöitä. On aika lukea uusia kirjoja tai vain hengitellä ja mietiskellä. Voi katsella loppuaan kohden kääntyvää vuotta ja ihmetellä ajan kulumista. On aika kuunnella rauhallista musiikkia ja hengitellä, hengitellä. Hengitellä sisään kiitollisuutta ja ulos rakkaudellisuutta. Alkaa olla viiston valon aika. Aurinko paistaa jo keskipäivälläkin melko matalalta. Kun vain saamme lunta, metsässä on mukavaa kuvata puiden violetteja varjoja ja muutenkin sukellella viiston valon tuottamissa esteettisissä elämyksissä. On aika ihmetellä metsän hiljaisuutta. Muuttolinnut ovat lähteneet. Lokkien huuto ei enää viistä taivaankantta.  Runsaan parin kuukauden kuluttua ensimmäiset siivekkäät muuttajat jo palailevat. On niin armollista, että meillä vielä on erilaisia vuodenaikoja. Jokainen soi eri tavoin. Jokaisena aikana saa nauttia ja löytää omanlaistaan kauneutta. Kolme kohtaamista Tänä aamuna olen miettinyt ihmisiä, joita olen vuoden mittaan tavannut. Olen miettinyt kolmea kohtaamista. Kerron nyt niistä. Kesällä olin taas Kaustisella nauttimassa musiikista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta....

More+

Sanan mahti

Huhtikuun hurmaa kaikille! Jo useamman päivän olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia sanoista ja niiden merkityksestä elämässä. Kirjoittamisen alkuun en ole päässyt. Aika on kulunut kuin siivillä. Ne siivet ovat olleet pääosin linnuilla, joiden kevätmuuttoa veri on vetänyt tarkkailemaan. Tällainen vielä hyvin alussa oleva lintujen tarkkailijakin on tehnyt varmoja havaintoja jo kymmenistä eri lintulajeista. Samalla on pitänyt netistä ja kirjoista tarkistaa lintulajien nimiä. Onneksi kamerasta on ollut suuri apu. Kun on saanut kuvattua jonkin linnun, on voinut tehdä rauhallisin mielin noita määrityksiä. Samalla minuun on iskenyt ilmiö, jolle olen antanut nimen "putkikateus". Olisipa minulla sinänsä hyvien kiikareiden lisäksi kunnollinen kaukoputki. Olisipa minulla aiemmin riittäneiden objektiivien lisäksi vielä pitempiä ja valovoimaisempia kameran putkia. Aiemmin minulle riitti, että osasin erottaa joutsenen kurjesta, haukan variksesta ja västäräkin talitintistä. Riitti, että osasi jaotella linnut vesilintuihin, petoihin, "krookuihin", lokkeihin ja tirppoihin. Nyt haluan oppia nimeämään yhä useampia lajeja. Kun saan nimen linnulle, tuntuu kuin tietäisin jo jotain...

More+