-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Jah hah... Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille. Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme...
More+
Paljon on vettä taas virrannut Kyrönjoessa sen jälkeen, kun kirjoitin viimeksi tänne sivuille. Monenmoista kokemusta rikkaampana katselen taas maailmaa. Hienoja kokemuksia ovat olleet Pyhän tanssin kurssi Alskatissa ja Hiljaisuuden retriitti samassa paikassa sekä kahdet 60-vuotisjuhlat. Artikkelikuva on otettu Alskatissa retriitin jälkitunnelmissa. Hieno kokemus oli myös matkalla pohjoiseen nähdä noin 50 teeren parvi puissa Haapaveden Kurrajärven maastossa. Ikäviä kokemuksia en nyt ala tässä jakamaan. Minulla on kesästä lähtien ollut suoranainen pakko ahmia kirjoja kaikki mahdolliset hetket. Kirjasto on ollut iso ilo. Olen lukenut joidenkin minulle uusien kirjailijoiden koko tuotannon ja lukenut tuttujen kirjailijoiden tuotannosta niitä kirjoja, jotka ovat aiemmin jääneet lukematta. On tullut tarpeeseen kirjoittaa muistiin hienoja ajatuksia pureskeltaviksi. Lainauksia kirjoista Ilahduttavin uusi tuttavuus on ollut Fred Vargasin tuotanto. Hän on ranskalainen rikoskirjailija. Tässä on joitakin poimintoja hänen kirjoistaan: * Rakkaudessa on parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. * Kovikset ovat kovia vain pinnalta niin kuin saksanpähkinät. Puristat pähkinää...
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Toukotervehdys! Onneksi minulla on täysi vapaus kirjoittaa tänne sivulleni aivan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Aiheen keksiminen on joskus hauskin osa kirjoittamista. Toisinaan jokin asia pyörii mielessäni kuukaudesta toiseen ja kypsyy jonkinlaiseksi päästöksi tänne. Toisinaan taas koen välähdyksen omaisen tunteen, että juuri nyt on kirjoitettava tästä. Niin kävi nytkin, kun herätessäni mielessäni alkoivat pyöriä sana kivet. Asia johtui varmasti siitä, että jalkapöytiäni särkee eilisen pikkuvaelluksen jälkeen, vaikka minulla oli jaloissani hyvät paksupohjaiset vaelluskengät. Kun katselen ympärilleni kodissamme, huomaan, että joka puolella on kiviä. Niitä on lasipurkeissa ikkunalaudoilla, asetelmina pöydillä ja lattialla jopa ovemme ulkopuolella porraskäytävässä on muutama kivi. Yksittäisiä kiviä löytyy anorakkien taskuista ja sieltä täältä mitä kummallisimmista paikoista. Niitä on kerätty kaikilta reissuiltani. On laavakiveä Islannista, meren silottamia kiviä Jäämereltä, valkoisia pääkallon muotoisia kiviä Xilokastron rannalta. On kiviä tuntureilta ja Merenkurkusta, Turun saaristosta ja Saimaalta... Välillä ystävät ovat tuoneet minulle kiviä matkoiltaan. Erityisen rakas kivi tuotiin Kreikasta....
More+
Joskus elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy erityisellä tavalla miettimään mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Silloin voi tuntea historian siipien havinaa. Minulla on juuri nyt tällainen olo. Ikään kuin jokin aikakausi elämässä olisi päätöksessä ja uuden odotus täyttää mielen. Tälle ei ole mitään järjellistä selitystä. Mitään suuria muutoksia elämässäni ei juuri nyt ole meneillään. Moni pienehkö asia on saatettu päätökseen ja pimeiden marrakuisten päivien aikana on ollut mahdollisuus havaita tämä. Arjen ja kiireen keskellä meillä on harvoin aikaa huomata muutoksien hetkiä, momentumeja. Juuri nyt minä suhtaudun positiivisella jännityksellä tulevaan. Mitähän se tuokaan tullessaan? Tämä marraskuu on ollut monin tavoin raskas ja täynnä ahdistusta monelle meistä, eikä yksin pimeyden vuoksi. Useat ikävät, syvästi koskettavat uutiset ovat ravistelleet Suomea ja naapurimaita. Pimeyden keskellä ne ovat kenties ahdistaneet enemmän kuin olisi valoisampana vuodenaikana käynyt. Tapahtumien kautta on ikään kuin katsottu pimeyttä silmästä silmään. Ahdistukseen ja pelkoon ei pidä kuitenkaan jähmettyä. On mentävä eteen päin ja uskottava, että on...
More+
