Posts Tagged ‘Anna-Mari Kaskinen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kesäkuun kokemuksia Kesäkuu hurahti ohi todella nopeasti. Säät olivat mitä mainioimmat. Mieli oli hyvä, kun uskaltautui taas tapaamaan ihmisiä ja käymään jopa parilla livekeikalla. Joka päivä on tullut Lapinmatkan jälkeen uitua, useimpina päivinä jopa useamman kerran. Hienoin uintihetki oli erään kuuman päivän lopuksi, kun aurinko oli jo laskemassa. Katselin silmät veden pinnan tasolla auringonlaskun taivasta ja vettä ruovikon läpi. Aurinko värjäsi veden kullalla, violetilla ja sinisen sävyillä. Kyhmyjoutsenpari opetti kuutta poikastaan uimaan lähistöllä. Minulla on yksi lempiuimapaikka ja pari muuta. Useimmin käyttämäni paikka sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa. Tuovilan uimapaikka on monttu, jonka pohjalta pulppuaa lähde. Sommarösundin uimaranta Södra Vallgrundissa on kuitenkin kaikista ihanin paikka. Kun ui "suntin" keskelle, voi ihailla ranta-aittoja molemmilla rannoilla. Voi heittäytyä kellumaan ja katsella pilviä tai merikotkan uljasta lentoa. Vaskiluodossa on sisäsaariston tunnelma, mutta Sommarösundissa on jo viitteitä ulkosaariston olemuksesta. Katajat ja kivet rannoilla ovat punaisten ranta-aittojen lisäksi todella kauniita. Kesäkuuhun on mahtunut monta mieleen jäänyttä kokemusta....
More+
Keskikesä on täällä! Lämpö hoitaa "vanhoja" luita. Pikkulinnut perustavat toista pesuetta. Multaa hiuksissa Viime kesänä saimme viettää yhdeksän viikkoa saaristossa hoitamassa taloa ja kahdeksaa koiraa. Tänä kesänä meillä on meneillään kuuden viikon jakso talonmiehinä eräässä Vaasan lähiössä. Isäntäpari on pitkällä matkalla Euroopan eri maissa, nyt jo Briteissä. Meillä on huolehdittavana puutarha ja talo. Olemme heitelleet huumorilla ilmaan toivetta siitä, että ensi kesänä pääsisimme hoitamaan merenrantataloa Turunmaan saaristoon. Pienenä tyttönä sain tarpeekseni kasvimaan hoitamisesta, mutta nyt minua ei haittaa ollenkaan hoidella pientä kasvihuonetta ja kasvimaita. Alan ymmärtää, kuinka kontemplatiivista, meditatiivista ja filosofista voi olla seurata puutarhakasvien kasvamista sekä marjojen ja omenien kypsymistä. On hienoa kävellä kasvimaalle ensimmäisenä aamulla napsimaan minttua teehen ja rucolaa leivän päälle. Raparperipiirakat, -hillot ja -mehut valmistuvat suit sait sukkelaan sulostuttamaan kesäpäiviä. Omatekoinen pesto ja retiisipikkelssikin runsastaa aterioita. *** Rucolapesto rucolaa runsain mitoin 30g (1 dl) parmesaania 1/2dl auringonkukan siemeniä 1/2dl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi ripaus suolaa ripaus mustapippuria (1...
More+
Aikamoisen mahtavaa lokakuuta kaikille! Joka päivä on lähempänä kevätpäiväntasaus. Näin ajattelen näinä syyspäiväntasauksen jälkeisinä päivinä, kun valoisa aika lyhenee harppauksin. Syyskuu oli mukava jatke hienolle kesälle. Päivät olivat kohtuullisen lämpimiä ja illan suussa pääsimme ihailemaan kurkia ja auringonlaskuja. Kolmisen viikkoa taaksepäin olimme mieheni kanssa lähellä Tromsöä Svensbyssä ja söimme eväitämme peräti 18 asteen lämmössä. Aamulla Kilpisjärveltä ajelulle lähdettyämme lämpötila oli vain 8 astetta. Artikkelikuva on otettu illansuussa Lyngenin vuonolla. Viime päivinä mielessäni on paljon pyörinyt kuuleminen ja kuunteleminen. Asia on putkahdellut siellä täällä esiin. Kiitokset asian mieleeni virittämisestä kuuluvat erityisesti Sirkka-Liisa Rauniolle, Osmo Niemelle ja Eva Thölixille sekä Riikka Uuksulaiselle. (Kolme pappia ja yksi lääkäri: mitähän se kertoo minun tilastani?) Retriittiohjaajakoulutuksessa Sirkka-Liisa puhui aiheesta ja siteerasi mm. Aaro Hellaakosken runoa Ilta. Kun rauhallisena tummuu ilta ja oksien alla hämärtyy. Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta mist' on tämä lahjoitettu ilta ja missä on tyyneyteesi syy. Oli aivan turhaa ja tuskallista luo salaisuuksien ponnistaa. Se...
More+
