Syksyisiä retkiä

Kilpisjärvi

Onpa kulunut harvinaisen pitkä aika, että en ole tänne kirjoittanut. Olen taas sukellellut uupumuksen syvänteissä. Niihin vajoaminen vaan lisääntyy ikääntymisen myötä. Tässä on taas varoituksen sana kaikille vielä työelämän pyörteissä matkaaville. Pitäkää huoli riittävistä tauoista ja rauhoittumisesta. Burn outiin sairastuminen vaikuttaa koko loppu elämään. Oikein hyviä harjoituksia mielen rauhoittamiseen löytyy osoitteesta https://www.oivamieli.fi/dashboard.php

 

Syksyisiä retkiä, Lappi

Viime viikon olimme Lapissa ja Norjan vuonoilla. Matka oli raskas, mutta antoisa. Visuaalista virikettä saivat silmät. Mielen tyyneyttä löytyi luonnosta. Korvat lepäsivät rauhallisessa äänimaisemassa.

Kipeästä polvestani huolimatta kävelimme rauhallisesti Kilpisjärven lähelle Tsahkalin erämaajärvelle. Siellä istuskelu ja mietiskely oli matkan huippukohta. Laavulla istuskellessa edessä näkyi Saanan etelärinne ja Jehkaksen alarinteet sekä Tsahkaljärvi ja siitä laskevan Tsahkaljoen ensimmäiset kymmenet metrit. Aivan laavun alapuolella joki laskee portaittaisena putouksena alaspäin. Putouksen kohina kuului selvästi ja voimakkaasti peittäen alleen alhaalta Kilpisjärven laaksosta muuten kuuluneet äänet. Ruska hehkui hienoja värisävyjä maisemaan. Kävelymatkan varrella näkyivät upeasti Ruotsin Duoibal-tunturit. Vilahtelipa niiden takaa myös Norjan Rostafjellet ja muutama muu.

Kilpisjärveläiset yrittäjät olivat rakentaneet vanhan laavun lähelle talkoilla uusia rakennuksia vaeltajille: vessan, kodan ja puuliiterin. Joku inhottava tyyppi polttikin ne sitten seuraavana yönä käyntimme jälkeen. Asia on tuhopoltto, koska nuo poltetut rakennukset sijaitsevat toisistaan erillään. Laavu ja vanha lato oli jätetty polttamatta.

Kilpiksellä ollessamme ensimmäisenä yönä satoi lumi tuntureille. Suuri toiveeni nähdä sekä ruskaa, että lunta yhtä aikaa toteutui mainiosti. Valkoisen hohtavan lumen ja hehkuvan ruskan yhdistelmä on mielestäni yksi kauneimpia näkyjä. Artikkelikuvassa näkyy maisema Ala-Kilpisjärven Lassavaaran rinteestä kohti pohjoista.

Luonnon rauhassa tunnen olevani lähellä Äiti Maata ja Jumalaa. Tunnen absoluuttisen kauneuden kosketuksen. Matkalla Karesuvannosta Kilpisjärvelle sanoinkin Pekalle, että olisi kummallista ajatella luonnonvalinnan pystyneen luomaan ympäröivää kauneutta.

Menomatkalla Kilpisjärvelle yövyimme yhden yön Pallaksen hotellilla. Sinne oli kolme siskoani puolisoineen järjestänyt meille ihanan 60-vuotisyllätyksen. He olivat tilanneet meille täyden menun ja valikoineet gourmetia. Jälkiruokana mm. oli kaunis annos, jossa oli kuusenkerkkäjäätelöä, suklaakakkua ja valkosuklaamoussea. Minähän olen hulluna kuusenkerkän makuun. Hotellin kirjastoon lahjoitin runokirjani.

Tänään ilmestyvässä Lappilainen -lehdessä on päätoimittajan kauniita sanoja kirjastani. Lehti ilmestyy kerran kuussa. Jokaisessa numerossa arvioidaan joku kirja. On suuri ilo saada kirjansa kuukauden kirjaksi. Arvion voi lukea täältä: https://lappilainen.fi/2019/09/24/niin-pienia-niin-kauniita/

Kilpisjärveltä kävimme päiväseltään ajelemassa Senjan saarella. Senja sijaitsee Lofoottien pohjoispuolella. Senjalla avautuivat uudet maisemat ja kokemukset. Hamn i Senjassa katselimme kirkkaassa vedessä syvällä näkyviä merisiilejä. Läheisellä kalliolla liikuskeli meille tuntemattomia lintuja. Kotona määritimme ne valokuvista Suuren lintukirjan avulla merisirreiksi. Niitä pesii suomessa vain kolme paria. Kaksi niistä Kilpisjärven tuntureilla ja yksi Peeran palsasuolla. Suomen merisirrit talvehtivat Huippuvuorilla. Keväällä merisirrejä voi nähdä Jurmossa muuttomatkalla.

Senjan retkellä näimme myös norjalaisten kauniiksi näköalaksi merkitsemän maiseman Bergsfjodenin "ylätasanteella". Kun Norjalaiset merkitsevät karttoihinsa ja teiden varsille joitain maisemakohtia, niihin kannattaa suhtautua suurella odotuksella, koska maa on muutenkin häkellyttävän kaunis.

Palasimme kotiin lauantaina väsyneinä, mutta onnellisina. Pohjoisenretkellä mieli pysyi irti arjen stressistä.

 

Syksyisiä retkiä, Kallaves

Elo-syyskuun vaihteessa lähdimme ystävämme T:n ja Pekkani kanssa Kuopioon ja Vehmersalmelle isäntäpariskuntamme S:n ja R:n mökille. Tapaamisemme oli nimetty Kallavesisymposiumiksi. Sää oli mitä upein. Kuopion päivänämme kävimme tietysti Mualiman navalla, eli Kuopion torilla. Sieltä osti pellavamekon. (Kalakukon ostin vasta Vaasan kalamarkkinoilta.)

Kukkarinselän Mustinlahdessa symposium pääsi kunnolla käyntiin. Aihepiirinä olivat runot, virret, tarinat ja laulut. Ensi kesän Sudenmorsianten ja Weljien Elementit IV Maa -proggikseen toin mukanani samojedinkielisen laulun, jonka on sanoittanut Sari Siltavuori ja säveltänyt Janne Nyyssönen. Kuopiolaisia molemmat. https://www.tahtiaani.fi/

Sillä aikaa, kun muu porukka oli pitkähköllä kävelyretkillä lehmähaalla, minä valmistelin tulevaa proggista ja kirjoittelin runopäästöjä. Jutun lopussa on yksi symposiumissa syntyneistä.

Emäntämme kanssa pääsimme naisporukassa ajamaan veneellä Kukkarinselällä sijaitsevaan Hyppön saareen. Saaren rannan kallioilla oli selvästi kalliopiirroksia kalliokaiverruksina. Löysimme ainakin hirven, jonkin metsäkanalinnun ja muita piirroksia. Saari on luonnonsuojelualuetta ja sille ei saa nousta lintujen pesinnän aikaan.

Ihanan ja luovan yhdessäolon kruunasi elo- ja syyskuun vaihtumisen yönä kirkas tähtitaivas. Taustavalojen puutteessa näkyi jopa linnunrata kirkkaana! Kymmenet kynttilät valaisivat mökin pihapiiriä ja heijastuivat paikoin tyyneen veteen.

Symposiumissa luimme vuoronperään kirjasta vanhoista kreikkalaisista symposioneista. Niissä käsiteltiin mm. filosofiaa ja taiteita. Kirja on tuossa alapuolella lukuvinkkinä.

 

***

Näiden ja muiden retkien anti on ollut suuri. Luonnossa ja hyvien ystävien seurassa elämä asettuu kohdilleen. Ajatukset pääsevät liikkumaan vapaasti maisemassa. Luovuus puhkeaa syksyiseen kukkaan.

 

Musiikkia

Tapio Rautavaara - Neljän Tuulen Tiellä https://www.youtube.com/watch?v=O5FJ7s1Xn9Y

Tapio Rautavaara - Pohjolan yö https://www.youtube.com/watch?v=XAnoePsDRqo

Matti Lehtinen - Kallavesi Kallavesj  https://www.youtube.com/watch?v=pIJdaCCFkh0

Osmo's Cosmos - Karjalaisten laulu https://www.youtube.com/watch?v=H5_eNG-FnQ8 Tämä on tässä siksi, että Kallavesisymposiumin isäntäpariskunta ja minä olemme karjalaistaustaisia. Myös Korpipajan hieno video ansaitsee tulla nähdyksi.

Vesa-Matti Loiri ja Johanna Kurkela - Kaiken nähnyt https://www.youtube.com/watch?v=Jux-w24nH8s

Vesa-Matti Loiri - Yksinäinen saarnipuu https://www.youtube.com/watch?v=JLBanviNN9o

Matti Rasila - Neitopihlaja-  https://www.youtube.com/watch?v=3dmSXXgEH7w

Georg Ots - Älä kiiruhda  https://www.youtube.com/watch?v=iae6x50Y6kw&list=RDp5k443tuZ7I&index=17

Jóhann Jóhannsson - Flight From The City https://www.youtube.com/watch?v=AlftMNmDH00 Kaunista!

Jóhann Jóhannsson - Escape https://www.youtube.com/watch?v=v5QEqRwfjbU Tämä luontoteemansa vuoksi.

 

Kirjavinkkejä

Tom Standage: Kuusi lasillista historiaa. Edita 2006 Kertoo maailmanhistoriaa kuuden juoman kautta.

Jari Tervo: Loiri. Otava 2019. Ei ollut yhtään niin paha kuin Hesarin arvostelu antoi ymmärtää.

 

Runoa

 

Maan menninkäisten,

metsän riekkojen,

niittyjen mehiläisten,

veden viljan kanssa

kuuntelen sydäntäni.

 

Nyt on aika hiljaisuudelle,

tuulen suhinalle,

veden liplatukselle.

 

Nyt on aika sammaleen tuoksulle,

kiven kosketukselle,

jäkälän laululle.

 

On aika tulen lämmölle,

jään kylmyydelle,

rakkaudelle.

 

Ketun oranssi turkki

vilahtaa tien yli,

katoaa lohkaremetsikköön.

 

Kalasääsken lento järven yli

kauneutta ja voimaa täysi.

Kynsissä välkehtivä kala.

 

Yöllä joutsenten ja kuikkaparin

kaihoisat huudot

kuljettivat kauas menneeseen.

 

Aamuhämärissä kurjet.

 

Harmaahaikara ja

laulujoutsenet

sulassa sovussa

nostelivat, venyttelivät kaulojaan

lahden karikossa, kun saavuimme.

 

Kallioniemen yksinäinen

mänty kertoi tarinaa

sitkeydestä, vahvuudesta.

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.