Luonnon parantava voima

Kesä kääntyy syksyä kohti. Ja millainen kesä? Sellainen, joka jää aikakirjoihin. "Muistatko kesän 2018?", tullaan kysymään vielä kauan, kun säistä tulee puhe.

Olen iloinen, että olen saanut liikkua luonnossa ja harrastaa monenlaisia taiteita niin tekijänä kuin kokijanakin. Sudenmorsiamien ja Weljien juhlavuosi huipentui esitykseen Vaasan Taiteiden yössä 9.8., mutta vielä on jotain takataskussamme. Vaasa-Opiston kahviossa tulee olemaan vielä näyttely 10.9.-13.10.

Itse odottelen Lapin ja Pohjois-Norjan matkaa mieheni kanssa. Sinne suuntaamme tulevalla viikolla. Odotettavissa on monenlaista luonto-, maisema- ja kulttuurikokemusta. Teenpä jokusen työpäivänkin tutustumalla saamelaisalueen kouluasioihin. En yhtään ihmettelisi, jos seuraava kirjoitukseni kumpuaisi tulevan reissumme kokemuksista.

Maaruskasta ehdimme jos reissullamme nauttimaan. Paras puuruska ajoittuu vasta viikoille 37-38. Viikko sitten Klobbskatasta otetusta artikkelikuvasta kuitenkin näemme, että ruska hiippailee jo ulkosaaristossakin.

Toivottelen näiden mietteiden myötä hyvää alkavaa syyskautta.

***

Pöytälaatikossani on kauan odotellut tekstiä, jonka haluan jakaa kanssasi. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi lähestyi minua taannoin muutamilla kysymyksillä. Lehden nettisivuilla on julkaistu osa vastauksistani. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Innostuin kirjoittamaan aiheesta toimittajalle laajemminkin. Nyt tuntuu kuluneen säädyllinen aika, jotta voin laittaa silloiset ajatukseni tännekin jakoon.

Mihin perustuu luonnon terapeuttinen vaikutus? Mitä meille tapahtuu, mielelle ja keholle, kun olemme luonnossa ja miksi? Millaisin tavoin luonto hoitaa ja hoivaa?

Ihmisellä on tarve kokea olevansa osa jotain suurempaa ja kenties ajatonta.

Luonnossa ihminen tuntee oman pienuutensa ja oman hetkellisyytensä. Hän pyörittää mielessään kysymyksiä: Kuka minä olen? Mistä minä tulen ja mihin olen menossa? Entä menneet sukupolvet ja tulevat? Onko joku aiempi ihminen nähnyt ja kokenut tämän saman entä joku jälkeeni tuleva? Jätänkö tuleville sukupolville perinnöksi tämän rujouden, rajuuden, tyyneyden ja kauneuden? Miten ympäröivä luonto on muuttunut? Mikä on osani suuressa maailmankaikkeudessa? Miten kaikki voi olla näin tarkoituksenmukaista?

Korva, silmä, keho ja mieli virittäytyvät uusille taajuuksille. Luonnossa ihminen kokee kokonaisvaltaisesti. Kaikki aistit terävöityvät ja ne otetaan uuteen käyttöön. Jo pieni hetki luonnossa tekee ihmiselle kokonaisvaltaisesti hyvää. Luontoon ei pidä mennä kuitenkaan kiireellä ja suorittamaan. Luonnossa hiljaa istuskelu hidastaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta. Erityisesti tätä tekee horisonttiin katsominen. Lenkkeily tai muu luonnossa liikkuminen tietysti nostaa tuota sykettä, mutta motivoi meistä useimpia aivan eri tavoin liikkumaan kuin sisätiloissa tai kaupunkiolosuhteissa tapahtuva liikkuminen. Kivikoissa tai epätasaisella metsänpohjalla taiteilu parantaa tasa-painoa.

Erilaisilla alustoilla kuten kallioilla, sammaleilla ja varvikoissa paljasjaloin käveleminen on todellista vyöhyketerapiaa.

Myös mieli rauhoittuu. Ajatukset, jotka askartelevat kuumeisina muun arjen keskellä kääntyvät uusille raiteille. Riittävän pitkä ja kiireetön oleminen laskee kierroksia myös pään sisällä. Ajatukset alkavat askaroida aivan toisenlaisia asioita. Silmä näkee kauemmaksi kuin siihen digitaaliseen laitteeseen, jonka orjia olemme niin vapaa-ajalla kuin työssäkin. Voimme nähdä myös lähelle toisin. esimerkiksi ruskaisen lehden kauneus saa mykistymään. Pienen muurahaisen matka puun juurta myöten tekee filosofiseksi.

Raitis ilma hoivaa koko kehoa, virkistää ja antaa hyvän yöunen. Taivasalla tai teltassa nukkuminen sopivin varustein on hieno kokemus.

Miten vuodenaikojen vaihtelut näkyvät luonnon hoivassa (lumi, sade, kesähelle, kevään puhkeaminen)?

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että itse luontoon ja luonnon hoivaan voi hakeutua vuodenajoista riippumatta, kun varusteet ovat sään mukaisia. Luonto on alati muuttuvainen.

Lumisena vuodenaikana voi nauttia erilaisesta valosta, valkoisen ja sinisen rauhoittavista sävyistä ja kenties jäällä liikkumisesta. Puhdas lumi tekee hyvää iholle. Lumisade erityisesti. Lumen heijastama auringonvalo nopeuttaa D-vitamiinin tuotannon käynnistymistä kehossa.

Lumi muuttaa maisemaa sadunomaiseksi. Talvella voi pysähtyä ihmettelemään hiljaisuutta.

Sateen äänet rauhoittavat ja virkistävät luontoa ja meitä itseämme. Helle ei ole kovin terveellistä pitkään jatkuessa, mutta sopiva lämpö "virkistää vanhoja luita" ja saavat mielen valoisammaksi. Luonnon vesien hoivaan kannattaa hakeutua, kun kroppa sen kestää. Ihmisessä itsessään on vettä noin 70 % On luontevaa nauttia veden syleilystä. Itselleni vedessä kelluminen ja pilvien tai yöaikaan tähtien tuijotteleminen on parasta mindfullnesia.

Pimeään vuodenaikaan kannattaa hakeutua nuotiotulille nautiskelemaan ja kuulaina pakkasiltoina tähtitaivas on parhaimmillaan paikoissa, joissa valosaaste ei häiritse. Kevään puhjetessa mieli avautuu seuraamaan luonnossa tapahtuvia nopeita muutoksia. Keväällä ja kesällä linnunlaulu, tuuli ja muut lempeät äänet tekevät hyvää.

Tuoksumaailma on aivan erilainen vuodenajoista ja säistä riippuen. Sateen jälkeen tuoksut vahvistuvat.

Metsän terveysvaikutuksista on puhuttu paljon, mutta voiko myös muu luonnonympäristö olla yhtä hoitava (merenranta, kalliosaari, oma pieni kotipiha…)? Vai ovatko juuri puut "se juttu"?

Jokaisella meistä on oma "sielunmaisemansa", paikka, jossa olemalla koemme olevamme kotona. Siellä koemme suurta kauneutta, mutta myös turvaa. Jo tämän paikan ajatteleminen saa olon hyväksi. Tuon sielunmaiseman ei tarvitse olla jotain suurta eikä kaukana arkisesta ympäristöstämme. Se voi sijaita tässä hetkessä tai se voi olla mieleen painunut paikka lapsuutemme maisemassa.

Hoitava luonnonympäristö voi toki olla uljaassa tunturimaastossa tai aavan meren äärellä. Se voi olla syvällä metsän keskellä tai aivan jossain toisessa maassa. Meillä suomalaisilla on suuri oikeus ja ilo siitä, että luonto löytyy läheltä. Viisaat kaavoittajat ovat ajatelleet myös kaupunkien asukkaita ja jättäneet tilaa puistoille, puistikoille ja erilaisille viherkäytäville. Myös kaupunkiluonnosta ja kotipihoilta löydämme kiviä, puita ja vettä. On helposti saavutettavissa paikkoja, joissa näemme vapaata taivasta tai suurempia vedenselkiä, puroja tai jokia. Kansallis- ja luonnonpuistoja, luontopolkuja tai luonnonsuojelualueita löytyy joka puolelta maata. Toki niitä voisi olla enemmänkin. Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin jo 1938. (Vertailun vuoksi Tanska sai ensimmäisen kansallispuistonsa vasta vuonna 2008)

Pohjoismaiset jokamiehenoikeudet takaavat meille ainutlaatuiset mahdollisuudet nauttia luonnossa liikkumisesta ja luonnonantimista.

Ihmiset tuntuvat suorittavan kovasti, koko ajan on tarve tehdä jotakin hyödyllistä… Monet kysyvät jopa, mitä luonnossa tulisi tehdä, jotta siitä saisi mahdollisimman tehokkaasti hyvää tekevän vaikutuksen irti! Voisiko luonto olla se paikka, jossa ollaan vain rauhassa? Millaisia ajatuksia sinulla on tästä?

Itse vierastan ajatusta siitä, että luontoon mentäisiin suorittamaan, tai yritettäisiin ottaa siitä mahdollisimman paljon irti. Luontoon mennään liikkumaan ja rauhoittumaan, etsimään avaria ajatuksia ja vastauksiakin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Sinne mennään kokemaan "jotain toista" tai jopa uskonnollisia tai henkisiä kokemuksia. Nämä kokemukset syntyvät itsestään kun annamme niiden syntymiselle aikaa ja mahdollisuuksia. Luova joutilaisuus on hyväksi meille kaikille.

On kuitenkin joitakin asioita, joita on hyvä ottaa huomioon luontoon mentäessä. Vaatetuksen on hyvä olla säähän sopiva. Kerrospukeutuminen on a ja o. Repussa kannattaa olla ylimääräinen kerros lämmintä. Retken kuluessa ei kannata palella tai hikoilla liikaa. Jotain tuulen tai sateen pitävää on hyvä olla mukana ja jalkineissa on hyvä olla tukevat pohjat. On tärkeää, että puutteellinen vaatetus ei aja meitä kotiin ennen aikojaan. Hyttysaikoina metsässä oleskelusta ei nauti, jos ei suojaudu riittävästi. Nuotion savu karkottaa tehokkaasti hyttysiä.

Sopivat eväät tekevät retkestä nautinnon. Vesipullo on aina tarpeen.

Ennen retkeä on hyvä tarkistaa sääennusteet vaikkapa Ilmatieteen laitoksen sivulta http://ilmatieteenlaitos.fi/ Vieraaseen maastoon mennessään on tarpeen tutkia karttaa esim. Kansalaisen karttapaikasta https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/

Taitojen karttuessa yhä uudet paikat ovat valloitettavina.

Aivan perustaito on nuotion sytyttäminen. Sen voi opettaa jo alakouluikäiselle heti, kun hänen ymmärryksensä tulen vaaroista on riittävä. Lapsille opetettavia perustaitoja ovat yhteisen omaisuuden kunnioittaminen ja roskaamattomuus. Opetetaan, että puista ei revitä tuohta, nuotiopaikoilla ei sotketa, roskat viedään aina itse pois, ei rikota pöytiä ja penkkejä. Ei jätetä mitään jälkiä oleskelusta. Nuotion sammumisesta pidetään huoli. Ei polteta puuta ylen määrin.

Opetetaan lapsille ja itsellemme myös, että luontoon mennään pitämään lomaa digitaalisista laitteista. Puhelin on mukana lähinnä avun hälytyttämistä varten tai valokuvaamiseen. Puhelinta pidetään äänettömällä, jos vain suinkin mahdollista. Ei kuunnella musiikkia vaan luonnon ääniä. Ei häiritä muita luonnossa olevia mekastamalla.

Vanhemmat, koulu ja päiväkoti voivat tehdä paljon sen hyväksi, että opimme nauttimaan luonnosta. On Metsämörri -toimintaa ja matematiikan, biologian ja lukemisen tai vieraiden kielten opiskelua luonnossa. Vain opettajan tai opettajien sekä päiväkodin henkilökunnan oma aktiivisuus ja luovuus ovat rajoina. Minulle yksi tärkeimmistä kodin perinnöistä on ollut rakkaus luontoon ja monet luontotiedot sekä - taidot. Niistä olen kiitollinen koko elämäni ajan.

Luonnosta voi oppia nauttimaan myöhemminkin. Koskaan ei ole liian myöhäistä avata tietoisuus kaikelle luonnon hoivalle ja kauneudelle. Aloittaminen on helppoa. Ei tarvita erityisiä varusteita. Aloittelija voi hakeutua myös erilaisten järjestettyjen retkien pariin. Niitä järjestävät ympäristöseurat ja monenlaiset yhdistykset sekä kerhot. Partiotoiminnassakin voi oppia perustaitoja. Kokenut retkiystävä on kullan arvoinen. Itsekin voi mennä vaikka puistoon tuijottamaan puuta ja koskettamaan sen kaarnaa tai tuohta. Siitä se lähtee.

Luonnossa annetaan kaikille aisteille mahdollisuus, myös tuntoaistille…

Eläinystävän kanssa luonnosta nauttiminen antaa lisäkierteitä kokemukseen. Usein vaikkapa koira auttaa meitä havainnoimaan ympäristöä eri tavalla. Se ikään kuin antaa terävämmät aistinsa käyttöömme.

Eläinten terapeuttinen merkitys on sitten aivan oma lukunsa.

Antaa katseen levätä kaukaisuudessa tai ympäristön kolmiulotteisuudessa digitaalisten laitteiden näytön sijaan.

Mitä luonnossa voi harrastaa?

Luonnosta voi nauttia monin tavoin. Kauniiden maisemien bongaus on yksi tapa nautiskella. Aina voi mennä yksityiskohtaisempiinkin harrastuksiin. Voi tarkkailla ja opetella lintulajeja, perhosia, kasveja, tähtitaivaan tapahtumia ja sääilmiöitä. Voi opiskella geologiaa, eläinlajeja, sieniä. Voi valokuvata tai kirjoittaa, voi liikkua vaihtelevissa maastoissa vaihtelevan pitkiä matkoja tai vain istua tuijottamassa horisonttia tai muurahaisen matkaa.

Erilaiset luonnon keskelle tuodut taide-elämykset ovat kokemisen arvoisia.

Miksi ihmisten olisi hyvä viettää aikaa luonnossa? Kuinka paljon?

Siitä, miksi ihmisen on hyvä viettää aikaansa luonnossa, olen kirjoittanut täällä monessa kohdassa. Toiseen kysymykseen vastaan näin: Tietenkin niin paljon kuin mahdollista. Jo viisi minuuttia päivässä tekee paljon. Lapset on hyvä viedä luontoon vähintään kerran kuussa. Itse pyrin viettämään luonnossa aikaa vähintään kerran viikossa.

***

Tässä kohti loppuivat toimittajan kysymykset, mutta intouduin vielä jatkamaan:

Kivi, käpy, simpukka ja sulka eli miten voit tuoda luontoa kotiisi tai työpisteellesi

Mikä tahansa ympäristö, jossa saamme kosketuksen luontoon hoitaa ja hoivaa mieltämme. Silloin, kun emme voi mennä luontoon, voimme tuoda luonnon luoksemme. Esimerkiksi työpisteen voi järjestää siten, että sen välittömässä läheisyydessä on jotain luonnosta tuotua. Minulla on nyrkkisääntö, että on hyvä olla jotain kaikista luonnon elementeistä (maa, vesi, tuli ja ilma) Kivi, käpy, simpukka ja sulka sekä mahdollisesti kynttilä ovat hyviä. Kivi ja käpy edustavat maata, simpukka vettä, sulka ilmaa ja kynttilä tulta. Kiinalaiset pitävät metallia yhtenä luonnon elementeistä. Kivi edustaa tuota metallia.

Luonnosta tuodun esineen voi ottaa käteen esimerkiksi pohdiskelun tueksi tai "stressileluksi". Hyvä on olla elävä huonekasvi, jota voi itse hoivata. Monet kasvit puhdistavat ilmaa. Rönsylilja on hyvä kasvi työpisteelle tässä tarkoituksessa. Se ei ole kovin ronkeli hoidettava. Se saa välillä kuivuakin melko perusteellisesti, eikä se pahoita mieltään valottomassakaan paikassa. Tärkeää on muistaa poistaa ajoittain kuivuneet lehdet. Rönsyliljaa on helppo jakaa kavereillekin. Jos työskentelee vaihtelevissa toimi- tai työpisteissä, voi varustaa pienen pussukan näillä luonnon antimilla ja kuljettaa sitä mukanaan.

Luontokuva sielunmaisemasta tai muu puhutteleva luontokuva on hyvä olla myös saapuvilla. Se lisää viihtyvyyttä ja sen rauhallinen katseleminen jo sinällään laskee sykettä.

Luontorunon lukeminen vie mielen luontoon.

Keskelle kiireitä voi järjestää pienen hetken, jolloin koskettelee tai katselee noita luonnonaarteita ja kuuntelee samalla netistä linnun laulua. Itse voi äänittää vaikkapa kosken pauhua, lehtien kahinaa, meren lyöntiä rantakivikkoon, tuulen suhinaa tms. ja rauhoittaa sillä mieltään päivittäin tai tarvittaessa. Voin taata, että luovuus kasvaa ja työtulokset paranevat.

Mielikuvamatka sielun maisemaan tai muuhun luontopaikkaan vaikuttaa myös rentouttavasti ja virkistäen yhtä aikaa.

***

Kirjoittelin sitten itselleni muutamia ranskalaisia viivoja, joista voisi myöhemmin kirjoitella vaikkapa täällä. Ja olenpa niistä joistakin kirjoittanutkin...

Muuta:

•  Eläimet luonnon terapeuttisten vaikutusten välittäjinä: eläimen hoitaminen hoivaa ihmisen mieltä, eläin kumppanina luontoretkillä, eläin terapeuttina, vanhainkodit, kirjastojen lukukoirat, eläimen tuoma lohtu
•  Katseen pitää saada levähtää kaukaisuudessa
•  Nukkuminen taivasalla
•  Puutarhan hoito
•  Retkieväsvihko (kerätään muistoksi päivämääriä ja paikkoja, joissa on syöty retkieväitä, muistellaan näitä mielikuvin ajoittain)
•  Lintujen ja luonnon tarkkaileminen ja havaintojen kirjaaminen
•  Säätilat, tähtitaivas
•  Mielikuvamatkat sielunmaisemaan
•  Valokuvaaminen
•  Makuaisti: tietoinen luonnonantimien tunnustelu suussa hidastaminen, hidas nautiskelu
•  Liikuntaesteisten vaelluspaikat! Paljon mahdollisuuksia…
•  Luonnon suojeleminen
•  Luonnon lukeminen
•  Luonto on parasta huumetta, luonnossa liikkuminen parasta liikuntaa: tasapainoaisti mm., motivoituminen

***

Näiden mietteiden myötä toivotan kaikille hyvää luontosyksyä. Kuunnellaanpa taas hiukan musiikkia.

Lauri Tammelan Kotitunturi aloittaa session  https://www.youtube.com/watch?v=xOsx4CQuoJI Humppa ei kylläkään ole lempimusiikkiani, mutta sanat, ne sanat...

Annetaan pikkusormi Lapin ajatuksille ja elämänfilosofialle Pekka Jussilan Vaskaajan myötä https://www.youtube.com/watch?v=3DEAt19qs3A Tämä tässä siksikin, että olemme matkalla tutustumaan myös kultamaille. No, huomasin, että olen tämän linkin melko vastakin välittänyt, mutta mitäpä siitä.

Laila Kinnusen Pieni kukkanen (Petit Fleur) on vakiokamaa, kun mietin pohjoisuutta https://www.youtube.com/watch?v=HnHavLOD-vQ

Samalta julkaisuvuodelta laitetaan toinenkin helmi: Tuula-Anneli Rantasen Miksi kuljen https://www.youtube.com/watch?v=hx0OzhYMtYs

Tuo julkaisuvuosi oli -59, syntymävuoteni. Tänä vuonna kohtaavat siis syntymävuoteni ja ikäni.

Kun nyt on lähdetty vanhojen biisien linjalle, soitellaanpa Eila Pellisen Tule syyskuu https://www.youtube.com/watch?v=_vU-wPT8qKY , Seija Karpiomaan Sataman valot https://www.youtube.com/watch?v=42r9nXITpPc ja Vieno Kekkosen - Kesän Vihreät Lehvät https://www.youtube.com/watch?v=pm4oPhHzyug

Lopuksi annetaan taas miesäänille vuoro: Pasi Kaunisto- Kurjet https://www.youtube.com/watch?v=BvZXr1t8BMY Tämä siksi, että Söderfjärdenillä ovat taas alkaneet kurkien jokasyksyiset kurkien lentonäytökset.

Hector - Varhain eräänä aamuna  https://www.youtube.com/watch?v=7hVES3ERk7w

Ismo Alanko - Kieli jolla vaikenen https://www.youtube.com/watch?v=1Aw7OLwYMkc

***

Tällä kertaa tehdään niin runo-osion kanssa, että laitan tähän linkin Vivaldin myrskyyn https://www.youtube.com/watch?v=NqAOGduIFbg. Sen voi laittaa soimaan toiselle välilehdelle ja lukea seuraava runoni:

Myrsky

Myrskyn trumpetit

soivat sieluuni

asti

puhdistavat

Tuuli sotkee

aaltojen latvat

ja repii puiden

palmikot auki

Sateen viimassa

ilo

sydämen pohjasta pulppuaa

poskieni

kasteniityille

Minähän elän

Maa elää

Meri elää

Tule myrskytuulten

puhdistava

huuto

Puiden kuolleet

oksat

riivitään alas

Myrskyn tyynnyttyä

taivas on pessyt

silmänsä

kirkkaiksi

katsoo

siivottuihin puihin

Vaahtopäät

rauhoittuvat

merenneidoille

kylpyvedeksi

Puhalla sieluuni

tyyneyden huilu

***

p.s. Törmäsin taas pitkästä aikaa Vysotskin Valhe ja totuus -biisiin. Hätkähdin, kuinka ajankohtainen se onkaan. Kuuntele, jos jaksat. Sanat, ne sanat! suom. Turkka Mali

https://www.youtube.com/watch?v=D3WJjCpJ9rQ

admin