Kokemista kokemassa

Pohjoisessa

Niin se vaihtui toukokuu kesäkuuhun!

Artikkelikuvassa on useita viimepäivien näkymiä. Olimme siis käymässä pohjoisessa. Yövyimme vanhoissa kotikunnissani Rovaniemellä ja Muoniossa. Reissu oli luontoelämysten suhteen hyvin monipuolinen. Saimme olla kokemassa kokemista. Oli myös riemukasta päästä ja uskaltautua koronakevään jälkeen reissaamaan.

Rovaniemen seudulla kiertelimme kahtena päivänä ihmettelemässä tulvatilanteita. Veden voima on valtava. Rovaniemellä yhdistyy vapaana juokseva Ounasjoki ja kahlittu Kemijoki. Kiertelimme lähinnä Kemijokivartta. Nousi tietysti suuri huoli niiden ihmisten puolesta, joiden kodit ja mökit olivat tulvan uhkaamina. Paikkakuntalaiset olivat tehneet valtavasti työtä tulvasuojelun eteen. Kuulemma talkoolaisistakaan ei ollut pulaa. Rovaniemellä asuvista siskoistani toinen asuu talossa, jonka alakerrassa sijaitsi ensimmäinen lastentarhanopettajan virkapaikkani vuodesta 1981. Yövyimme näin työurani päätteeksi siellä.

Alkumatkan mieleenpainuvimpia kokemuksia ja näkyjä kerron seuraavaksi.

Kemin kaupungin pohjoispuolella on Kemijoen viimeinen voimalaitospato, Isohaara. Ajoimme menomatkalla padon kautta. Jo siellä valkeni, miten suuret vesimassat juuri tuolloin joessa liikkuivat. Padon alta pärskeet ylsivät aina padolla kulkevalle tielle asti, vaikka kaikki luukut olivat avoimina. Putouskorkeus Isohaarassa on 12,2 m. Padotun veden pinnasta tielle on noin 3,5 m. Roiskeet ylsivät siis yli 15 m korkeuteen.

Rovaniemen kaupungissa oli paljon nähtävää. Uimarannan kalliot olivat veden alla. Niiden yli kuohui koski, jossa toisena oleskelupäivänämme, lauantaina, harjoittelivat koskimelojat. Kuvakollaasin vasemmassa alakulmassa on kuva Tikkasenkarin laavulta, jossa evästelimme. Jos olisimme saaneet laittaa tulet, olisin ottanut kuvan, jossa maa, vesi, tuli ja ilma olisivat olleet hyvin edustettuina. Koko Lapissa ei saanut tehdä tulia, vaikka kaikkialla ei ollutkaan metsäpalo- tai ruohikkopalovaroitusta. Tuo johtuu siitä, että pelastuslaitos toivoi, että muut tehtävät tulvasuojelun lisäksi olisivat mahdollisimman vähäisiä.

Kollaasin alareunassa näkyvät pelottomat rovaniemeläisnuorukaiset viettämässä Kirkkolammella koulunpäätösiltaa. Pojilta kysyttiin lupa kuvan ottamiseen. Sisareni julkaisi samasta tilanteesta Twitterissä kuvan, jota on nyt jo yli 41 000 kertaa katsottu. Vasemmassa yläkulmassa on Kirkonjyrhämän kaunis rantakoivu veden saartamana. Koulunpäätösiltana uimaranta oli täynnä nuorisoa. Aivan hirvitti, kun he eivät olleet alle 10 hengen porukoissa, kuten hallituksen ohjeistus olisi edellyttänyt. Itse pidimme reippaita turvavälejä joka paikassa. Matkasimme tietoisina koronan aiheuttamista rajoituksista.

Sunnuntaina 31.5. ajelimme Rovaniemeltä Kittilän ja Äkäslompolon kautta Särkijärvelle Muonioon, jossa kuulin ensi kertaa tälle suvelle käen kukkuvan. Illalla oli pakko päästä vielä käväisemään Pallakselle. Kollaasin keskuskuva on otettu Kittilän kirkonkylällä Ounasjoen yli johtavalla sillalla. Taustalla näkyy Kätkätunturi, joka on Levin vieressä Sirkan kylässä. Siinä näkyy, kuinka joki on levinnyt Karjarannanniemen rantakoivikkoihin. Alareunassa näkyy Ylläs Kittilän ja Ylläsjärven väliseltä tieltä nähtynä. Edessä oleva näkymä hämää luulemaan, että siinä on järvi, mutta se on kyllä tulviva jänkä.

Oikeassa yläkulmassa on näkymä Pallastunturin luontokeskuksen takapihalta kohti Lauku-, Taivas- ja Pyhäkeroa. Tuo lumimassa oikealla ei ole kasattua lunta. Päinvastoin se on isolla kauhakuormaajalla lohkaistu reuna, että luontokeskus ei joutuisi sulaveden valtaan. Penkka oli tässä vaiheessa vielä noin 2 m. korkea. Siitä oli jo noin puolet vailtunut. Kuvasta näkee, kuinka keroilla on vielä paljon lunta. Vapaalaskettelijat viihtyivät vielä rinteessä.

Oikealla keskellä näkyy lintu, jonka kohtasimme Pallaksen hotellille vievän tien varressa. Jäimme pohtimaan, olisiko se korpimetsonaaras vai kuitenkin uhitteleva teerinaaras. Jos asia on sinulle selvä, ole hyvä ja ota yhteyttä. Joka tapauksessa kohtaaminen oli hieno kokemus.

Kuvakollaasista on enää selittämättä kolme otosta. Maanantai-iltana halusin mennä Muonion kansallismaiseman parkkipaikalle ottamaan kuvan keskiyöllä, jotta kävisi selväksi, miltä näyttää yötön yö. Muonion korkeudella aurinko on noussut 25.5. ja laskee seuraavan kerran 18.7. Onnistuin nappaamaan kollaasin yläreunassa olevan yökuvan tasan puolelta öin. Kuvassa näkyvät edellä mainittujen kerojen lisäksi Pallas- ja Palkaskerot. Harmi, että kollaasi leikkasi pois etualalla olevan Särkijärven, jossa jäätä oli vielä kiitettävästi.

Ylhäällä näkyvä kosken kuohu on Äijäkoskesta, joka on kenties Muonionjoen näyttävin koski ennen Pajalan Kengistä, jossa yhtyvät Muonion-  ja Tornionjoet. Äijäkosken kohdalla rajajoki on niin kapea, että hyväkätinen jaksaa heittää kiven naapurimaahan. Tuossa paikassa kävimme maanantai-iltana. Aiemmin päivällä olimme viettäneet kunnolla aikaa Pallaksella. Näimme muun muassa maakotkan liitelevän Laukukeron yllä. Sain siitä kunnollisia kuvia, joten havainto on pitävästi määritetty. Sinirinta lauloi puussa. Se on Lapin maakuntalintu, joten havainto ei ollut yllätys. Pari viikkoa sitten näimme sinirinnan myös Kimojokisuulla olevan Oravaisten lintutornin vieressä. Siellä havainto yllätti täysin. Komistus lienee ollut muuttomatkalla pohjoiseen.

Pallaksen rinteessä oli niin lämmin, että olisi tehnyt mieli olla ilman paitaa, mutta en oikein rohjennut. Jos koronaa ei olisi, olisimme juuri nyt 7 ystäväni kanssa Kreetalla viettämässä 60-vuotisjuhlia. Luulen, että lämpötuntuma olisi ollut hyvin samanlainen.

Ennen Äijäkoskelle menoa vietimme illansuuta helteisessä Muonion kirkonkylässä. Ensin minulla oli pienimuotoinen matinea Muonion kirjaston pihassa sen kunniaksi, että kirjasto avautui taas koronakevään jälkeen. Oli hauskaa lukea nuoruusmuistoja ja runoja vanhan lukioni pihassa aivan sen ikkunan alla, josta... Mutta siitä toisella kertaa. Matinean jälkeen menimme lukiokaverini Merjan kotiin nauttimaan emännän loihtimista loistavista tarjoiluista ja vanhan tullin rantaan ihmettelemään tulvan nousemista. Sitten seurasi mainitsemani Äijäkoskella käynti.

Tiistaina ajelimme ensin Kerässiepissä Pallasten länsipuolella ja sitten alas Kihlangin pohjoispuolelle mm. Reponiemen kautta. Tämä liittyy harrastukseemme tiebongareina. Sieltä suunnistimme pieniä hiekkateitä pitkin Äkäslompolon lähelle Tiurajärvelle. Matkalla näimme isokäpylinnun ja hienon kuukkelin. Kuvakollaasin viimeinen, oikeassa alanurkassa näkyvä kuva näyttää reissun varrelta poronvasan, jolla ei varmasti ollut ikää vielä viikkoakaan. Kuvasta tuli hiukan epätarkka ja yritin tehdä kaikki taiat sen pelastamiseksi. Pitihän tuolla Äkäslompolossa käväistä vielä uudelleen, kun olimme lähimaastossa. Nuorena olin kylässä pienen hetken töissä Kaulasen Iltalla ja Toivolla kotimajoitusapulaisena. Samassa talossa yöpyivät aikanaan Pakarinen, Rautavaara ja Helismaa reissuillaan.

Eilen, keskiviikkona ilma oli jo viileämpi, mutta se ei haitannut, koska ajelimme kohti kotia. Vettä sateli Väylän varressa Kolarista lähtien. Pellossa pysähdyttäessä koivujen tuoksu oli huumaava. Olisipa sen saanut tallennettua purkkiin! Monesti olenkin harmitellut, että tuoksutallenninta ei ole vielä luotu. Tornionjokivarsi on kevätkesällä kauneimmillaan. Nytkin se näytti upeimmat puolensa sateesta huolimatta. Väylän molemmin puolin on suuria peräpohjalaiskyliä. Eilen Ruotsinpuoleiset kylät heijastuivat paikoin kauniisti veteen. Kukkolankoskella syötiin eväitä. Siellä oli siianlippoamissillat purettu molemmissa maissa, että tuleva tulva ei niitä veisi. Koski oli mahtava. Jäin miettimään, miltä se mahtaa näyttää viikonlopun maissa, kun Länsirajalla on tulvahuippu.

Tuntui erityisen koskettavalta ajella Meänmaalla juuri nyt, kun korona rajoittaa ikiaikaista kanssakäymistä joen yli. Suvut ja kokemukset ovat Väylän molemmin puolin yhteisiä. Kylien nimetkin ovat samoja kirjoitusasusta riippumatta. On yhteinen Meänkieli/Väylänvarren murre. Äitini isän suku on Korpikylästä/Korbikylästä ja sukua piisaa joen molemmille rannoille. Torniossa, äitini kotikaupungissa, piti tietysti käydä pyörähtämässä ja ihmettelemässä rajalla olevaa toimintaa. Tornio-Haaparanta on yhtenäinen kaupunki, jossa on maaraja kauppakeskuksen ja yhteisen linja-autoaseman välissä. Nyt siinä oli metallinen aita. Raja, joka ei ole ollut minkäänlainen raja mies- tai naismuistiin onkin nyt konkretisoitunut. Siitä voi tulla hetkellisesti yksi Euroopan kovimmista rajoista Ruotsin koronalinjausten vuoksi.

Minulle reissu oli myös kotiseututankkaus. Tietysti äitini ja veljeni haudalla käynti on sen koskettavimpia hetkiä. Meiltä on matkaa yli 700 kilometriä sinne. Siksi siellä pääsee käymään tosi harvoin.

Halusin jakaa nämä kokemukset kanssasi sillä ajatuksella, että hahmottuisi, miten pitkä maa Suomi on. Meillä on todella kaunis ja monimuotoinen maa. Kannattaa hyödyntää Lapin kaikki kahdeksan vuodenaikaa. Monenlaisia kokemuksia saa, kun kulkee syrjäteitä ja kinttupolkuja aistit avoimina!

 

Kirjavinkki

Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi. Like 2006

Tämä kertoo Meänmaasta.

 

Musiikkia

 

Kauko Käyhkö - Muonion kairoilla  https://www.youtube.com/watch?v=R6HK-q7qY8c Koljosen Vilhon tekemä laulu.

Tapio Rautavaara - Neljän tuulen tiellä https://www.youtube.com/watch?v=xLkU6-aE7Jc Koskettava ja vähän nähty video

Sama laulu toisenlaisella videolla ja sovitetumpana https://www.youtube.com/watch?v=O5FJ7s1Xn9Y Tie Torniosta Kilpisjärvelle on nimeltään Neljän tuulen tie

Timo Kosonen - Valkoinen poro https://www.youtube.com/watch?v=6_AN7nuwf2s Tämän laulun lauloin yli 20 vuotta sitten naapurin lapsen kastajaisissa. Vihdoinkin löysin siihen nuotit ja tämän linkin.

Timo Kosonen - Valkoinen pieni https://www.youtube.com/watch?v=UCc6c8Rxp2c Samalla löytyi tämäkin. Omistan sen kummityttöni vastasyntyneelle Saga-tyttärelle.

Timo Kosonen - Voisitko milloinkaan unhoittaa https://www.youtube.com/watch?v=cYIL5f3byLo Oikein sopiva näin kesän alkuun.

Menipä Kososeksi...

Kauno Kaulanen - Ylläsvalssi https://www.youtube.com/watch?v=np2PpGyZ3jo Minusta Kauno on ainoa oikea esittäjä tälle laululle. Taitaapa olla Kaunon itsensä kirjoittama ja säveltämä. Tai sitten Kaunon isän, Aatoksen.

Kauno Kaulanen - Kuu ja lumi https://www.youtube.com/watch?v=MM9J4kERY3Y Tämä Kaunolta vielä, vaikka kertookin talvesta...

Juha Kaulanen -Laulu Äkäslompololle https://www.youtube.com/watch?v=tgdX4xWIsVA

Paluumatkan "väsytunteina" kuuntelimme Veikko Lavia. Häneltä laitan Limperin Hilman https://www.youtube.com/watch?v=DEO1U2Q6yec

Lopuksi Ismo Alangon Kuusilmä https://www.youtube.com/watch?v=f7wjw02yBA0 Tässä selloa soittaa Eicca Toppinen

 

Runolle ruvetaan

Revontulten violetti

ja ruskan kultainen hohto

Aamukuura ruohikolla

ja jääriite hiekkatien koloissa

Tämä elämän kirpeä kosketus,

murheellisten kohtaloiden maan

lämmin, lempeä alakulo,

se tulee minuun jäädäkseen

Niin hitaasti käy palaaminen

bussipysäkkien ja muovikorttien maailmaan

p.s. 6.6. Kyllä se Pallaksen rinteessä ollut lintu oli kuin olikin ihan tavallinen koppelo. Tämän minulle kuvista varmisti ornitologiveljeni.

Juttelin myös tätini kanssa pitkähkön puhelun ja hän antoi minulle makusteltavaksi kaksi viisautta:

"Mitä kauemmin elää, sitä kauniimmaksi elämä tulee." Englantilainen aforismi.

"Tikka se on kirjava lintu, mutta ihmisen elämä on vielä kirjavampi." Tämän tätini oli kuullut Simossa 1870 syntyneeltä ihmiseltä, joka oli sen kuullut isoäidiltään, joka lienee syntynyt 188-luvun alkupuolella.

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.