Kevään valoa

Oravaistenlahdella

Ihanaa, kun olemme taas selvinneet yhdestä syys-ja kevätpäiväntasauksien välisestä ajanjaksosta. Nyt on taas valoa enemmän kuin pimeää.

Vietin kevätpäiväntasausta Kokkolassa. Olin pitämässä koulutusta aiheesta Opetan ja ohjaan monikulttuurista ryhmää – haastavista tilanteista myönteisiin kohtaamisiin. Koulutettavilla on välitehtävän tekemiseen aikaa ja tapaamme taas 8.4. Artikkelikuva on paluumatkalta Oravaistenlahdelta torstaina iltapäivällä.

Kevätpäiväntasauksen päivänä kävin koulutuspäivän päätteeksi syömässä minulle uudessa ravintolassa Kung's Kitchenissä. Se on aasialainen fuusioravintola Kaarlelankadulla. Ravintolakäynti oli ilahduttava. Ruoka buffetissa oli hyvää ja paikka erityisen siisti. Hinta-laatusuhde erinomainen. Minulla ei ole tapana mainostaa täällä blogissani, mutta nyt teen poikkeuksen. (Provikoita en saa.)

Kevätpäivän tasauksen yönä oli täysikuu, joten pääsiäinen on tänä keväänä kovin myöhään. Pääsiäisen ajankohtahan määräytyy siten, että sitä vietetään ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäiväntasausta (yleensä 21.3.) seuraavan täydenkuun jälkeen.

Valon lisääntyessä mieli kevenee. Elämä voittaa ja kesän odotus aivan kirpaisee vatsanpohjassa. Edessä on viikot, jolloin perheessämme seurataan tiiviisti muuttolintujen tuloa. Juuri kevätpäiväntasauksen päivänä näin laulujoutsenparin lentävän ja kuulin niiden hopeatorvisen huudon. Tämä pari oli kyllä varmaankin talvehtinut Suomessa.

En tiedä, miten muilla on, mutta minulle iän myötä on yhä vaikeampaa kestää talven pimeyttä. Toisaalta ikääntyessä aika kuluu yhä nopeammin, joten se tasaa tilannetta. Valon lisääntyessä energia lisääntyy. Synkkämielisyys väistyy kevään ilon tieltä.

Valo on tärkeää kaikelle luomakunnassa. (Merten syvänteissä ja syvällä maan luolastoissa elää lajeja, jotka ovat sopeutuneet pimeään, mutta se onkin sitten toinen juttu.) Jo huonekasveista näkee, kuinka ne piristyvät keväällä. Tosin sitä piristymistä edesauttaa myös multien vaihto ja kasvien keväthuolto. Sekin on tullut aloitettua.

Nyt voi myös siirtää kynttilät kaappeihin odottelemaan pimeneviä syysiltoja. Silloin niiden pehmeää valoa taas kaipaa.

Luonnossa olevan valon lisäksi ystävyys ja rakkaus sekä toivo paremmasta huomisesta valaisee mielen.

Nyt en ehdi kovin pitkään jorisemaan. Valoisa, mutta tuulinen kevätpäivä kutsuu.

Oikein paljon valoa mieleen!

 

Musiikkia ja muuta

Tuomari Nurmio - Valo yössä https://www.youtube.com/watch?v=SuRZxDEHGDU

Golden Buzzler Light Balance America's Got Talent 2017 https://www.youtube.com/watch?v=o1Hj516aEgg Tämä on nähtävä!

Tänd ett ljus (med text)  https://www.youtube.com/watch?v=wfW2gzNUf-U Teksti on toivon teksti ja vaikka se onkin periaatteessa "joulujutska", en anna sen häiritä.

Kina Grannis -  You Are My Sunshine https://www.youtube.com/watch?v=XZBB6s1pQBg

Robbie Williams  - Angels https://www.youtube.com/watch?v=1XtQnkmPwIQ

Eivør - When I think of Angels https://www.youtube.com/watch?v=_Q7NmfWJviw&list=PL8sQXujOfMfwZgbpdoRJA1mfhdTBO-E-D&index=44

Omnia - Sister Sunshine https://www.youtube.com/watch?v=HF3pjh1sRp0

Elton John - Your Song (Top Of The Pops 1971) https://www.youtube.com/watch?v=GlPlfCy1urI

Carola - Rakastan saavuthan (Apres Toi) https://www.youtube.com/watch?v=yF56lrxuRlE

Edith Piaf - La foule https://www.youtube.com/watch?v=Fgn8gZHJZzA

Ilmastonmuutos - The Big Ask lyhytelokuva https://www.youtube.com/watch?v=5ji53corH8E

 

Kirjavinkkejä

Sisko Istanmäki: Yöntähti 2008. Tammi. Hirtehinen kuvaus vanhuudesta.

Kari Kaulanen: Kuuramäki I. Tunturin tuolla puolen 2018. Väyläkirjat. Kertomus eräästä perheestä ja matkailun alkuvaiheista Lapin kylässä.

Johanna Laitinen: Lilium regale 2019. Gummerus. Myös pohjoista ulottuvuutta.

Ritva-Elina Pylväs: Alisa, Väylän tytär 2016. Väyläkirjat. Pohjoista ulottuvuutta.

 

Runoa

Laitan tähän poikkeuksellisesti kaksi runoa. Ensimmäinen on huomisen Marianpäivän vuoksi

 

Marian sydän

 

Maria,

sinun neidonsydämesi

täynnä odotusta, onnea

 

Maria,

sinun äidinsydämesi

täynnä hoivaa, huolta

 

Maria,

sinun naisensydämesi

täynnä rakkautta, pelkoa

 

Maria,

sinun sydämesi

okaan lävistämä

hehkuu jokaisen

maailman naisen rinnassa

 

***

Omenan kuultava hohde

lapsen kämmenellä

laulaa

mullan ja veden

laulun

 

kertoo

maahisten tanssin

kivien koloissa

varpujuurikruunujen

loisteessa

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.